Polkupyörämarssilla tutustuttiin perinnekohteisiin Hämeenlinnassa ja Hattulassa 27.5.2023

29.05.2023

 

Kaksikymmentäviisi reipasta pyöräilijää kokoontui lauantaiaamuna Panssariprikaatin Vaakunasaliin valmistautumaan polkupyörämarssille. Kurssin johtaja Riitta Jansson oli onnistunut tilaamaan upean sään koitosta varten. Ennen pyörien selkään hyppäämistä käytiin kuitenkin läpi turvallisuusohjeet; Reitti, ryhmässä ajaminen, käsimerkit ja pyörän oikeat säädöt. Tämän jälkeen päästiin noutamaan pyörät. Osa osallistujista taittoi reitin omalla pyörällään, mutta halutessaan sellaisen sai lainaksi myös Puolustusvoimien varastolta. Säätöjen tarkistuksen jälkeen ryhmityttiin lähtöä varten ja matka saattoi alkaa.

Leijonan luola

Ensimmäinen pysähdyspaikka oli Parolan leijonan luona. Veistoksen juurella odotteli myös Seppo Kopra, Nihattulan pitäjäisäntä, joka esitteli patsaan ja kertoi myös muutaman mielenkiintoisen tarinan alueen historiasta sotien ajalta. Miten Himmler liittyy Parolannummeen? Entä mitä tapahtui, kun suomalaisjoukkojen hyökkäyksessä sattui väärinymmärrys? (Jos kiinnostaa, ehkä näemme sinut mukana seuraavalla marssilla?)

Keisarin mänty

Leijonan kupeesta jatkettiin muutaman polkaisun verran Keisarin männylle. Tämä valtava, ympärysmitaltaan 5.48 m mänty tarjosi juurellaan ruokailupaikan aikoinaan niin Ruotsin kuninkaille Kustaa III:lle kuin Kustaa IV Aadolfille kuin Aleksanteri I:lle ja Aleksanteri II:llekin heidän vieraillessaan Parolannummella. Männyn koon lisäksi erikoista on sen muoto: Oksat taipuvat alaspäin, maahan asti, muodostaen sen ympärille kuin majan. Puun iäksi on arvioitu n. 400 vuotta ja se on rauhoitettu.

Hämeen linna

Seuraavaksi reitti suuntasi kohti kaupunkia, ja Hämeen linnaa. Linnan sillan luona meitä odotteli evp. Komentaja Erkki Kauppinen, jolta saimme tiiviin tietopaketin linnan sekä kaupungin historiasta sekä alueen nimistöstä. Mistä juontuukaan Poltinahon nimi? Vaikka Hämeen linnan merkitys oli enimmäkseen hallinnollinen, siellä oli 100 väkinen sotaväki, joka edusti tykistöä. Linna oli myös kaupunkilaisille tärkeä ja sekä kaupunkilaiset että linnan väki tukeutuivat paljolti toisiinsa esimerkiksi terveydenhuollon tarpeissa.

Tästä pyöräilijät lähtivät etenemään tuulta vasten kohti Aulangon tekosaaria, ja niiden luona odottavaa lounasta. Hienossa maisemassa nautitun keiton jälkeen olikin jo aika suunnata takaisin Hattulan suuntaan, kohti viimeistä perinnekohdetta.

Pyhän Ristin kirkko

Hattulan Pyhän Ristin pihamaalla odotteli jälleen Seppo Kopra. Kivikirkon arvioidaan valmistuneen 1400-luvun loppupuolella, ja se on yksi Suomen merkittävimmistä kuvakirkoista. Suomessa vallitsi tuohon aikaan katolinen usko, ja Jumalanpalvelukset toimitettiin latinaksi, jota palveluksessa istuva rahvas ei ymmärtänyt. Siispä tarinat ja opetukset maalattiin kuviksi kirkon seiniin ja kattoon. Me saimme lisäksi oppia, miksi miesten tulee paljastaa päänsä astuessaan kirkkoon. Useampikin kurssilainen halusi käydä bongaamassa kirkon ”kuuluisuuden”, Rottien pyhimyksen. Tämä Pyhä Kakykulla tuli tutuksi saman nimisetä kirjasta, jonka on kirjoittanut Anneli Kanto. Vaikka tarina itsessään on fiktiota, antaa kirja paljon mielenkiintoista tietoa alueen historiasta.

Sitten olikin aika suunnata takaisin Panssariprikaatiin. Iltapäiväkahvin ja pyörien palautuksen jälkeen oli vielä muutamille luvassa vauhtia ja moottorin jyrinää panssarivaunuajelun muodossa. Tämän mahdollisuuden tarjosi Panssarimuseon ”Teletappi” -huoltoryhmä. Nakkipipot päähän ja kyytiin!

Tämä ikimuistoinen kokemus kruunasi vaiheikkaan päivän.

 

Teksti: Satu-Maarit Alander

Kuvat: Satu-Maarit Alander, Riitta Jansson

• Jaa
• Tweet