Siirry sisältöön

Koulutustaito kehittyy kouluttamalla. Harjoitella voi nousujohteisesti, joukon kokoa ja aiheen vaativuutta kasvattamalla. Kuva: Tommi Korhonen

08.12.2022

Kaikki MPK:n koulutus pohjautuu vapaaehtoisiin kouluttajiin. Valmis kouluttaja ei tarvitse olla, vaan kaikki lähtee peruskurssista ja kouluttamiseen tutustumisesta. Kouluttajan oppimispolulla jokainen askel on tärkeä – vasta-alkajasta mentoriksi.

MPK:n koulutuskentästä löytyy monipuolisia ja mielenkiintoisia tehtäviä kouluttamisesta kiinnostuneille. Kenenkään ei tarvitse olla alan ammattilainen, vaan aloittaa voi hyvin matalalla kynnyksellä apukouluttajana, ja edetä siitä omaan tahtiin kouluttajaksi tai jopa kurssinjohtajaksi. Kouluttajasitoumuskin kannattaa tehdä, sillä se avaa uusia mahdollisuuksia edistymiseen.

Kouluttajana oleminen on jatkuvaa oppimista, yhteistyötä ja kehittymistä, joten tiimityö ja hyvä yhteishenki muiden kouluttajien kanssa on elintärkeää. Mentoritoiminnastakin voi olla hyötyä, kuten Joensuun koulutuspaikalla syksyllä järjestetyllä Taistelijan pioneeritaidot-kurssilla.

Kurssin kouluttajana toimiva yliluutnantti Antti Matikainen on kouluttanut aiemmin sissi- ja tiedustelutoimintaa, mutta kiinnostuttuaan pioneeriaselajista, hän siirtyi kouluttamaan myös sitä. Kouluttajana toimiminen on siis jo itsessään tuttua, vaikka aihe vaihtui. Uusien ja vanhojen kouluttajien väliseen dynamiikkaan Matikainen on ollut tyytyväinen.

– Ollaan saatu hyvin jaettua tietoa toisillemme. Osalla on enemmän kokemusta kouluttamisesta, niin he pystyvät tuomaan sitä koulutuksellista tietoa esiin. Ja sitten täällä on nuoria pioneerikouluttajia, joilla se asiaosaaminen on todella vahvaa. Näin pystymme tukemaan toinen toisiamme, itsekin uudempia kouluttajia tukenut Matikainen kertoo.

Kouluttaja on tärkeä osa joukkoa. Esimerkillä tekeminen ja mukana toimiminen motivoivat oppimaan. Kuva: Tommi Korhonen

Matikainen korostaa, että kenenkään ei tarvitse olla syntyjään valmis kouluttaja, vaan tekemällä oppii:

– Monesti pelätään kouluttamista tai kouluttajaksi lähtemistä liikaa. Moni ajattelee, että pitäisi olla aiempaa kouluttajakokemusta, tietyn alan ammattilainen tai tietty sotilasarvo. Kynnys on monelle liian korkea, vaikka kursseille osallistumalla oppii. Ja kouluttajakokemusta voi kartuttaa helposti lähtemällä vaikka apukouluttajaksi, sitä ei kannata jännittää liikaa.

Kurssinjohtajana ja mentorina toimivan Kimmo Salon mielestä kurssin kouluttajien malli, jossa on sekä kokeneempia kouluttajia, että uusia kasvoja, on hyvä sekoitus:

– Tällä kokoonpanolla hiljainen tieto siirtyy ja toisaalta tulee tuoreita ajatuksia sekä uusinta tietoa. Kouluttajat ovat kaikki selviytyneet tehtävistään erinomaisen hienosti, ja jokainen pystyy varmasti kehittämään omaa koulutustaan seuraavaa kurssia ajatellen.

Motivoitunut joukko kannustaa kouluttamaan

Uusinta kouluttajien sukupolvea kurssilla edustaa vänrikki Matti Utriainen, joka kotiutui Kainuun Prikaatista reilu vuosi sitten. Elämä reservissä on alkanut vauhdikkaasti MPK:n kursseilla ja vapaaehtoisissa kertausharjoituksissa käyden.

– Olen selaillut MPK:n koulutuskalenteria ja huomasin sieltä tämän kurssin. Olen itse käynyt palveluksen pioneeripuolella, niin tuli sitten kurssinjohtajan kanssa puheeksi, että voisin jopa kouluttajankin hommiin päätyä. Kaikki on kuitenkin vielä tuoreessa muistissa, niin oli helppoa tulla tänne kouluttamaan, Utriainen kertoo.

Taistelijan perustaidoista on jokaisen hyvä aloittaa. Kun perusteet on kunnolla hallussa, voi edetä haastavampiin aiheisiin. Kuva: Tommi Korhonen

Muillakin MPK:n kursseilla käynyt vänrikki kiittelee hyvää vastaanottoa, jonka on saanut kokeneemmilta kouluttajilta. Mentoreilta on voinut kysyä apua koulutuksen toteuttamiseen, ja he ovat myös itse kyselleet ja auttaneet uudempia. Ideoita on vaihdeltu puolin ja toisin, ja jokainen on päässyt niin oppimaan kuin opettamaan.

Erityisen hienona asiana Utriainen pitää sitä, että koulutettavat ovat aidosti kiinnostuneita koulutusaiheesta ja ketään ei tarvitse pakottaa tekemään:

– Kyllähän tämä eroaa varusmiespalveluksesta aika roimasti. Ihmiset tulevat tänne vapaaehtoisesti käyttämään viikonloppuaikaansa ja ovat motivoituneita koko hommaan, niin on kouluttaminenkin mielekkäämpää. Kaikilla on ihan eri aselajien taustoja, mutta jokainen itseohjautuu ja on kiinnostunut opetettavasta aiheesta. Tähän asti kouluttaminen on mennyt hyvin ja ollut aika helppoa, toteaa Utriainen.

Oppijasta opettajaksi – ”Ei se oppiminen tähän lopu”

Kun kouluttajana olemista on harjoiteltu ja perustaidot ovat kasassa, voi kouluttajakokemuksia lähteä hakemaan rohkeammin. Alikersantti Viivi Keto ja korpraali Ilkka Lihavainen ovat ensimmäistä kertaa kouluttajina pioneerikurssilla, vaikka kouluttajakokemusta kummallakin on jo jonkin verran.

Ilkka Lihavainen ja Viivi Keto ovat kehittyneet kouluttajatehtävissä omilla poluillaan. Kuva: Tommi Korhonen

Lihavaisen oli tarkoitus aloittaa pioneerikurssin kouluttajana jo kaksi vuotta sitten, mutta maailmalla jyllännyt koronapandemia ja sen aiheuttama koulutustauko hidastivat prosessia. Nyt kuitenkin kouluttajatehtäviin päästiin, kun pioneerikurssi järjestettiin omalla alueella. Pioneeritaustainen korpraali on käynyt kouluttajakoulutuksen ja osallistunut pioneerikursseille, mutta ei ole aiemmin toiminut kouluttajana. Nyt rooli on siis muuttunut oppijasta opettajaksi:

– Hyvin on mennyt tähän asti. Olemme saaneet neuvoja muilta kouluttajilta ja mentoreilta, avun pyytäminen on ollut helppoa. Paljon oppimista on saanut myös näin kouluttajana, jopa paljon syvällisemmin kuin kurssilaisena. Ei se oppiminen lopu siihen, että siirtyy kouluttajaksi, Lihavainen kertoo.

Keto puolestaan on aloitellut kouluttajana toimimista naisten intti tutuksi- ja sotilaan perustaidot -kursseilla. Pioneeriaselajista hänellä ei ole aiempaa tietoa, mutta valmiuspäällikkö oli suositellut häntä lähtemään rohkeasti mukaan kouluttamaan.

Ennen Taistelijan pioneeritaidot -kurssia kouluttajille järjestettiin perehdytysviikonloppu, jossa jaettiin tietoja, taitoja ja kokemuksia. Tästä tapahtumasta ja mentoreiden tuesta oli kouluttajien mielestä hyötyä.

– Kyllä siitä perehdytyksestä oli todella paljon apua. Oli kiva päästä käytännössä tutustumaan aiheeseen, mitä kouluttaa. Ja nyt tässä kurssin aikanakin on todella hyvin saanut uutta tietoa ja vinkkejä mentoreilta, että miten kannattaa kouluttaa ja mitä kannattaa mainita, kertoo Keto.

Kouluttajapolku on helppo aloittaa omasta tutusta aselajista, mutta edetä voi ja kannattaa muihinkin aiheisiin. Kuva: Tommi Korhonen

Sekä Lihavainen että Keto aikovat jatkaa kouluttajatehtävissä jatkossakin. Myös uusia, aiheesta kiinnostuneita he rohkaisevat lähtemään mukaan:

– No ehdottomasti, jos vähänkin tuntuu siltä että mieli tekisi kouluttajaksi niin rohkeasti mukaan. Kouluttajakurssi järjestetään todella pienellä kynnyksellä ja siellä saa harjoitella kouluttamista ihan alusta asti rauhassa. Kuka tahansa voi kouluttaa, ihan sama minkä koulutuksen on saanut intissä tai vaikka ei olisi käynyt inttiä ollenkaan.

Myös Utriainen muistuttaa, että kouluttajakoulutusta ei tarvitse olla heti käytynä kouluttajaksi päästäkseen. Kurssilla voi aloittaa apukouluttajana ja tutustua koulutukseen, ja edetä siitä kouluttajakurssin kautta eteenpäin. Oman aselajin lisäksi kouluttaa voi yleisiä taitoja, kuten taisteluensiapua.

– Perusasioista kannattaa aina aloittaa, sillä kaikki saatu tieto lisää omaa osaamista, vaikkei ne siihen omaan aselajiin liittyisikään. Nämä ovat mukavia hommia, kannattaa lähteä mukaan, Utriainen tiivistää.

Perustason kouluttajakoulutuksia järjestetään Savo-Karjalan alueella vuosittain. Joensuussa kurssi järjestetään tulevana viikonloppuna 9.-10.12 ja Kuopiossa 4.2.2023. Lisää tietoa kouluttamisesta, kouluttajasitoumuksesta ja kouluttajana toimisesta saa oman alueen valmiuspäälliköltä.

Lue lisää siitä, miten miehistötaustallakin voi pärjätä MPK:ssa: https://mpk.fi/ajankohtaista/asenne-merkitsee-enemman-kuin-sotilasarvo-ainakin-reservin-koulutuksessa/
Lue MPK:n sitoumuksesta: https://mpk.fi/sitoutuminen-mpkn-toimintaan/
Lue MPK:n kouluttaja- ja toimijakoulutuksesta: https://mpk.fi/koulutukset/kouluttaja-ja-toimijakoulutus/

Kuvat: Tommi Korhonen
Teksti: Milja Muikku