Reserviläisten harjoitusviikonloppu 5. – 7.5.2023 Upinniemessä

23.05.2023

MPK:n Meripuolustuspiiri järjesti jälleen monipuolisen kurssiviikonlopun osana Puolustusvoimien sotilaallista valmiutta (SOTVA) palvelevaa koulutusta. Suurin osa kursseista pidettiin Upinniemen koulutuspaikassa, lisäksi toimintaa oli Haminan suunnalla (selviytymiskoulutusta ja meritiedustelua) sekä Mäkiluodossa (merivalvontaa ja rannikkotykistön tuliasemaan liittyvää koulutusta). Viikonlopun tapahtumien perustaminen, huolto ja purkaminen lepäsi totuttuun tapaan huollon tukikurssin vakailla harteilla, eivätkä nuo hartiat notkuneet tälläkään kertaa, vaan kaikki toimi luotettavasti. MERIPP:n tiedotustiimi kävi tutustumassa seuraaviin koulutuksiin:

Maastoskootterikurssin 2. lähijakso

Tämä kurssi oli suunnattu etukäteen valituille reserviläisille, ja koulutuksesta vastasi Rannikkoprikaatin henkilökunta. Kurssi alkoi perjantaina alkuillasta, jolloin alkurutiinien jälkeen lähdettiin Upinniemestä suoraan Hilan keväiseen ja kuivaan maastoon ajoharjoitukseen. Ajettiin sekä tiellisiä että tiettömiä taipaleita. Maastoskoottereissa on peräti 6 rengasta, eli kyseessä on ehta kuusivetoinen laite, joka tuntui venyvän lähes uskomattomiin suorituksiin maastossa. Kulku tuntui todella vakaalta ja turvallisen oloiselta ja renkaiden pito oli aivan erinomainen, vaikka jotkut nousut ja laskut jyrkkää kallioseinää pitkin vaikuttivatkin ensi katsomalla lähes mahdottomilta ja fysiikan lakeja uhmaavilta. Mutta sinne korkeimmallekin laelle nämä pelit kapusivat muina mönkijöinä, eikä tehnyt heikkoakaan. Alashan pääsee aina, mutta hallittu alastulo onkin jo toinen juttu. Näillä sekin sujui. Ensimmäisen tiukan laskeutumisen jälkeen kuultiin palautetta. Suorana sitaattina erään innostuneen kurssilaisen autenttinen puuskahdus: ”Tää on ihan v***n hienoo!” No, olihan se! Puskat ja puunrungotkaan eivät olleet mönkijöiden esteenä, vaan niistäkin pääsi hyvin läpi tai yli, ja matalammat ojatkin pystyi ylittämään kuin vettä vaan. Välillä palattiin varikolle hakemaan peräkärryt. Aivan hurjimpiin nousuihin ja laskuihin ei kärryjen kanssa kuitenkaan ryhdytty, vaikka ne muuten pärjäsivätkin haastavassa maastossa hyvin. Sitten painuttiin suolle. Hienosti mönkijät sielläkin selvisivät, kunhan ei osunut aivan pahimpiin suppiin. Toki jos peräkärryissä olisi ollut koko sallittu määrä (300 kg) kuormaa, olisi etenkin suolla liikkuminen ollut varmasti haasteellisempaa. Innosta palavissaan olleet mönkijäkuljettajat sekä tiedotustiimin jäsenet malttoivat palata autohallille vasta auringon laskiessa ja ilman jo viiletessä, sen verran hauskaa ja mielenkiintoista oli ajoharjoittelu! (Käytännön vinkki: kypärän alla kannattaa käyttää myssyä ettei käy niinkuin pahaa-aavistamattomalle tiedottajalle: kypärää riisuessa hikiset korvanlehdet taittuivat kaksin kerroin ja harasivat pontevasti vastaan. Tuntui että korvat lähtevät irti, mutta onneksi rytäkässä irtosi ainoastaan korvakoru, joka saatiin lopulta pelastettua mönkijän lattialta.) Koko lauantai oli omistettu kokonaan käsittelyharjoituksille peräkärryn kanssa (peruutuksia ja käsittelyradan tehtäviä), ja sunnuntaina kurssin päätteeksi pidettiin vielä näyttökokeet.

Selviytymisen SERE peruskurssi kesä 1 (SERE PK 1) järjestettiin Haminan lähettyvillä, Valkjärven maastossa. Kyseessä on PV:n hyväksymä, reserviläisille suunnattu neliportainen koulutusohjelma. PK1:n aiheita olivat mm. majoitteen rakentaminen, tulenteko, vesi, suunnistaminen, luonnonmuona sekä maasta ilmaan annettavat hätämerkit (Ground to Air Signals eli GTAS), joita harjoiteltiin rastikoulutuksena. Tulenteko oli sallittu ainoastaan tuluksilla, sytykkeet ja polttopuut oli itse etsittävä ja kerättävä maastosta. Vedeksi käytettiin vain luonnonvesiä, jolloin juomavesi on syytä keittää esim. pakin kannessa. Maasto oli kurssiviikonloppuna sen verran kuivaa, että helposti syttyvää ja palavaa materiaalia löytyi helposti. Luonnonmuonan osalta käytiin läpi mm. kevään ensimmäisiä syötäviä villivihanneksia, esim. voikukka, mesiangervo ja maitohorsma. Majoitteista käsiteltiin hätämajoitteen (mahdollisimman nopeatekoinen, silti riittävän suojaava/suojattu majoite) sekä pitempiaikaisen majoitteen rakentaminen ja näiden kahden erot, sekä tarkoituksenmukaisen majoituspaikan valitseminen. Maasta ilmaan annettavista hätämerkeistä (Ground to Air Signals eli GTAS) opeteltiin savumerkkien teko sekä maastoon riittävän aukealle paikalle tehtävät merkit, joiden perusteella etsijät kykenevät löytämään pelastettavat. Lisäksi kerrattiin mm. kartan ja kompassin käyttöä sekä hätäevakuointia. PV:n vuonna 2022 hyväksymään viralliseen koulutusohjelmaan ei tiettävästi kuulu kepin heittäminen kurssikoiralle, mutta myös sen harjoitteluun tarjoutui erinomainen mahdollisuus väsymättömän koiran kantaessa kepin kerta toisensa jälkeen kurssilaisen jalkoihin ja tuijottaessa herkeämättä niin kauan, että kurssilainen huomasi nakata kepin jonnekin mahdollisimman kauas, jolloin koira ampaisi riemukkaasti perään ja nouti kepin heitettäväksi uudelleen. Ja sitten uudelleen. Opeteltuja selviytymistaitoja (ei koiraosuutta) testattiin kurssin päätteeksi 12 h kokeen aikana. Tuon määräajan kuluessa oli saatava valmiiksi majoite, täytettyä vesipullot juomakelpoisella (= keitetyllä) vedellä, tehtyä käyttökelpoisia ansoja/pyyntivälineitä, ruokaa hankittuna sekä maasta ilmaan-hätäsignaali ja savumerkki tehtynä. Kurssin hyväksyttävästi läpäisseet saivat oikeuden osallistua seuraavan tason SERE-kurssille (SERE PK 2). Kaiken kaikkiaan nämä kurssit ovat erittäin mielenkiintoisia ja auttavat reserviläisiä palauttamaan mieleen elintärkeitä selviytymisen perustaitoja, joita itse kunkin olisi hyvä aika ajoin kerrata.

Kuljettajakurssi (kuorma-autot)

Kurssin tavoitteena oli tarjota reserviläisille PV:n C/CE -ajoluvan ylläpitoon tai uusintaan tarvittava koulutus. Koulutukseen kuului myös ennakkoon suoritettava etätehtävä. Upinniemen viikonlopun lähiopetusohjelmassa käytiin läpi mm. asiakirjojen täyttö, ajoonlähtö- sekä paluutarkastuksen tekeminen, ajoneuvon yleiset ominaisuudet ja sen turvallinen käsittely, toimiminen liikenneonnettomuuspaikalla, peräkärryn turvallinen käsittely ja käyttö, kuormaus ja kuormansidonta sekä kaikki ajoneuvon palauttamiseen liittyvät tehtävät. Koulutuksessa kerrattiin eri ajoneuvojen teknisiä ominaisuuksia sekä niiden käyttöä erilaisissa sekä maasto-olosuhteissa että maantiellä, joilla varsinainen ajoharjoittelu suurimmaksi osaksi tapahtui. Lauantai-iltana tehtiin hieman pitempi moottorimarssi. Ajoharjoittelukentällä oli rata, jolla tehtiin mm. peruutuksia . Sunnuntaina harjoiteltiin vielä ajoneuvon naamiointia maasto-olosuhteissa. Oli kiinnostavaa nähdä, miten jopa ison kuorma-auton saa sopivalla ja tarkkaan harkitulla naamioinnilla häivytettyä maastoon lähes huomaamattomaksi. Kurssin lopuksi suoritettiin tentti, jonka hyväksytysti suorittaneille myönnetään C/CE-ajolupa seuraavaksi viideksi vuodeksi.

Moottoriveneenkuljettajakurssin (MVK R) lähijakso

Kurssi oli suunnattu kevään teoriakurssin suorittaneille RPR:n maakuntajoukon sijoitetuille reserviläisille sekä sitoutuneille toimijoille.Tavoitteena oli oppia SMO:n mukainen optinen navigointi sekä veneen käsittely ja tekniikka sekä saavuttaa moottoriveneenkuljettajan pätevyys suorittamalla hyväksytysti merenkulun teoriakoe ja näyttötutkinto sekä harjoittelemalla eri merialueilla. Perjantain ohjelma koostui teoriaopetuksesta, karttatyöskentelyharjoituksista sekä reittisuunnittelu- valmistelu- ja reittitarkasteluharjoituksista, koneopista sekä pursi- ja konepäiväkirjanpidosta. Teoriaosuuden jälkeen lähdettiin Upinniemestä vielä illaksi vesille PV:n moottoriveneillä. Lauantai oli kokonaisuudessaan omistettu ajoharjoituksille vesillä . Sunnuntaille jäi vielä näyttökoe, jonka hyväksytysti suorittaneet saavat oikeuden kuljettaa PV:n moottoriveneitä.

Lauantain ajot toteutettiin kolmessa eri jaksossa. Aamulla merellä oli aurinkoista ja tyyntä mutta viileää. Päivän mittaan tuuli heräsi, ja illan viimeisellä ajolla oli ehtinyt muodostua jo kunnollista aallokkoakin. Veneet kulkivat kuitenkin vakaasti ja luotettavasti, eikä aallokko tuntunut haittaavan, vaan vauhtikin saatiin150 hv perämoottorin jyllätessä nostettua n 30 solmuun. Välillä harjoiteltiin tiukahkojakin käännöksiä, mutta niistä huolimatta veneestä ei pudonnut sen kummemmin eno kuin tiedottajakaan. Hyvä oli olla kyydissä. Tiettyjä reittejä ajettiin edestakaisin eri kuljettajien toimesta, jotta saatiin kyseiset reitit tehtyä tutuksi ja iskostumaan päähän. On myös mahdollista, että käytössä olleet kaksi moottorivenettä saattoivat välillä antautua pieneen kisaan keskenään, tai ehkä se oli vain tiedottajan mielikuvitusta… Hivenen haastetta antoi vasten aurinkoa ajaminen, jolloin merimerkkien väri on vaikea tunnistaa etäältä, mutta onneksi asian voi varmistaa merikartasta – kunhan vain on muutoin itse kartalla. Myöskin linjataulujen löytäminen kovin varjoisista paikoista oli vaativaa uudella reitillä. Kaikki se kuitenkin löytyi, minkä pitikin löytyä. Ja kun reitti maisemineen käy tutummaksi, seuraavalla kerralla tietääkin jo, mistä kohtaa tauluja kannattaa etsiä. Keväinen ilta aurinkoisella merellä oli kaiken kaikkiaan upea, ja oli juhlallista nähdä ulkovartiolaivamme majesteettisen olemuksen lipuvan rauhoittavasti ulompana Suomenlahdella. Iso sinivalkoinen alus – turvanamme kaikissa olosuhteissa. Niin, yhteisellä asiallahan me kaikki tässä olemme: turvaamassa yhteistyössä sekä toisiamme että itseämme.

Tule sinäkin mukaan MPK:n koulutuksiin!

Teksti: Kaisa Usvasaari

• Jaa
• Tweet