Naiset harjoittelivat sotilaan perustaitoja

08.12.2020

MPK Tampereen koulutuspaikka järjesti jälleen suositun Sotilaan perustaidot naisille -kurssin marraskuun viimeisenä viikonloppuna. Kurssi järjestettiin koronaepidemiaohjeita noudattaen Satakunnan lennoston pururadan maastossa. Kurssin vahvuus oli 37 kouluttajat ja huollon väki mukaan lukien. Kurssilaiset jaettiin heti kurssin alussa neljään ryhmään, ja jokaisesta ryhmästä vastasi oma kouluttaja. Kurssia johti ensimmäisen kerran reservin alikersantti Laura . Hän kertoi suorittaneensa naisten vapaaehtoisen varusmiespalveluksen saapumiserässä 2/17 Panssariprikaatin sotilaspoliisikomppaniassa.

Kurssilaisten kokoontuessa lauantain aamuhämärissä lennoston portille, totesi MPK Hämeen piiripäällikkö Matti Eskola tervehdyssanoissaan, että osallistujat olivat hyvin onnekkaita, kun pääsivät kurssille mukaan. Kurssipaikat nimittäin täyttyivät ennätysajassa. Naisten innokkuus hakeutua näille kursseille, kertookin naisten entisestään vahvistuneesta maanpuolustustahdosta ja tätä kautta myös vahvasta motivaatiosta olla mukana isänmaamme puolustuksessa. Suurelle osalle syy kurssille osallistumiseen olikin halu saada edes pieni tuntuma armeijan arjesta ennen palvelusta. Monet kurssille osallistuneet ovatkin astumassa palvelukseen jo saapumiserässä 1/21.

Raikkaassa ulkoilmassa nautitun tukevan aamupalan jälkeen kurssinjohtaja opasti kurssilaiset kohti lennoston varusvarastoa, jossa kuitattiin intin varusteet. Useimmat saivat myös ensituntumaa rynkyn käsittelystä saadessaan asevarastolta vastuulleen ”oman” aseen, jonka numero kirjoitettiin tarkasti muistiin. Vaikka kurssilaiset eivät päässeet ampumaradalle ampumaoppiin eikä heille jaettu myöskään patruunoita tulivat aseenkäsittelyn neljä kultaista sääntöä kouluttajien opastamana silti hyvin tutuiksi ja ase muistettiin pitää aina näköetäisyydellä korkeintaan kahden syöksyn päässä.

Varusvarastolta saatua armeijan vaatetusta tutkittiin innokkaasti ja Intin vaatteisiin pukeutuminen olikin odotettu uusi kokemus. Muun muassa kypäränsuojuksen laittaminen paikoilleen vaati yllättäen vähän sormiveryttelyä. Marssiminen metsän siimekseen noin kahdeksan kiloa painavan varusterepun kanssa, tetsariin pukeutuneena ja rynkky selässä tuntui monesta ensin vähän raskaalta, mutta kouluttajilta sai hyviä neuvoja myös siihen, miten olkapäille tulevaa painoa kannattaa tasapainottaa.

Kurssiviikonloppu vietettiin pääsääntöisesti maastossa lauantai-illan odotettua Sotilaskotivierailua lukuun ottamatta. Isoin operaatio oli neljän puolijoukkueteltan pystytys. Suurelle osalle se olikin ensikertainen elämys kuten myös teltassa yöpyminen kipinävuoroineen ja polttopuiden pilkkomisineen. Muutaman asteen talvinen pakkassää oli kurssille varsin sopiva ja näin varusteiden joukosta löytyneelle nallepuvullekin tuli käyttöä.

Lauantaina pimeän jo laskeuduttua päästiin viimein rastitehtävien pariin. Ryhmissä harjoiteltiin taistelijan etenemismuotoja ja kranaatinheittoa. Lisäksi tutustuttiin telamiinaan ja kevyeen kertasinkoon. Kurssilaisille myös selvisi miksi Puolustusvoimien käyttöön jo 1980-luvulla tullut kevyt kenttäpuhelin P78 on parempi, kuin uudemmat puhelimet.

Kurssin palautteesta käy ilmi, että kurssi oli varsin onnistunut. Kotiin viemisinä oli uusien maasto- ja sotilastaitojen sekä solmittujen ystävyyssuhteiden lisäksi varmasti myös uutta varmuutta tulevaa palvelusta silmällä pitäen. Lisäksi mukava viikonloppu luonnon keskellä, hyvässä seurassa mielenkiintoisten uusien asioiden parissa antoi korona-ajasta selviämiseen tarvittavaa jaksamista.

Myös otteet kurssilaisten kurssipalautteet kertovat onnistuneesta kurssista:

”Opin paljon uutta ja leiri oli motivoiva. Ryhmämme toiminta ja ilmapiiri oli hyvä. Oli hyvä päästä käymään keskusteluja samanhenkisten ihmisten kanssa ja sain vastauksia moniin kysymyksiin, joita olen pohtinut. Hyvin rakennettu kokonaisuus, jossa perusasiat tulivat hyvin esiin.”

” Osaa suhteuttaa omaa tämänhetkistä kuntoani intissä vaadittavaan kuntoon. Osaan siis paremmin valmistautua.”

”Hyvät kouluttajat ja hyvä pöhinä päällä koko kurssin ajan. Oli kiva päästä vähän testaileen.”

Teksti ja kuvat: Sirkka Ojala/ MPK Tampereen koulutuspaikka