MERIMETSO 25 -harjoitus Upinniemessä

11.04.2025

MERIMETSO 25 -harjoitus Upinniemessä 4. – 6.4.

Upinniemen varuskunta täyttyi viikonloppuna 4.-6.4. jälleen tarmokkaasta vapaaehtoisesta maanpuolustushenkisestä väestä. MPK:n Meripuolustuspiirin sotilaallisia valmiuksia (SOTVA) palveleville kursseille sekä puolustusvoimien vapaaehtoisiin harjoituksiin (VEH) osallistui viikonlopun aikana kaikkiaan lähes 500 henkeä.

Ilmatar luonnollisesti kepposteli jälleen. Alkuviikosta oltiin saatu nauttia aurinkoisista +15 C lukemista ja keväästä rinnassa, mutta viikonlopun ajaksi lämpökäyrä kyyristyi 10–15 astetta jääden huojumaan nollan molemmin puolin. Raikas ja ajoittain melko kovakin tuuli vuorotteli koillisen ja luoteen välillä, joten pakkastakki oli vielä tarpeen. No, ainakin taistelijat pysyivät freeseinä! Kylmästä säästä huolimatta oli L-laiturin kaislikon edustalla havaittavissa selviä kevään merkkejä: puolen kuun peipposesta saatiin kuulohavainto, ja rantakalliolla näkyi meriharakoilla olevan käynnissä Upinniemen ilmavoimien oma vapaaehtoinen lisääntymisharjoitus. Oli muuten kiitettävän ripeää toimintaa: siinä ei kauan porkkananokka tuhissut! Ihmisolentojen hieman pitemmistä keväisistä harjoituksista ja koulutuksista mainittakoon seuraavat:

Sotilaan jatkokurssi naisille oli jatkoa Sotilaan perustaidot -kurssille. Kyseessä on tällä hetkellä vaativin siviilinaisille tarjolla oleva sotilaallinen koulutus. Varustamisen jälkeen seurasi oppitunti, jolla sukellettiin suoraan jääkärijoukkueen ja -ryhmän taistelun periaatteisiin ja joka pohjusti tulevaa koulutusta erinomaisesti. Sitten siirryttiin maastoon, jossa taistelijattaret myös yöpyivät kurssin ajan puolijoukkueteltoissa. Kurssilla harjoiteltiin mm turvallista asekäsittelyä, pimeätoimintaa, lähivartiovuorossa toimimista, partion etenemismuotoja, taistelua rakennetulla alueella, telamiinan ja kertasingon käyttöä, marssikoulutusta sekä taisteluensiapua. Ja tietenkin päästiin myös harjoittelemaan ampumaradalle! Kurssin lähetessä loppuaan tuntuivat osallistujat olevan poikkeuksetta innoissaan ja hyvillään intensiivisestä viikonlopusta. Kylmää oli toki ollut, mutta kokemus oli varmasti sellainen, että muistot lämmittävät mieltä vielä pitkään. Lauantainen upea auringonlaskumaisema Eteläkärjessä piirtyi varmasti monen verkkokalvoille ikuisiksi ajoiksi: Suomen kevät – niin kylmä, mutta niin kaunis! Taistelijattarien tunnelmia tiedustellessa toistui jälleen tuttu ilmiö: parasta oli päästä saamaan tarkempi käsitys ja kokemus sotilaselämästä, oppia valtavasti uusia taitoja sekä löytää tuoreita, samanhenkisiä tuttavuuksia, joita ei varmaankaan olisi muuten tullut kohdattua. Kurssilaisilla olikin varsin erilaisia taustoja: kutsuntoihin tähtäävästä nuoresta aina väitöskirjatutkijaan saakka, sekä kaikkea siltä väliltä. Ikähaitarin palkeet venyivät soinnukkaasti aina 18-vuotiaasta nuoresta yli viisikymppisiin leideihin. Ja miten mahtava asenne kaikilla!

Moottoriveneenkuljettaja -kurssilla oli tällä kertaa ennätysmäärä osallistujia. Koska meri oli jäätön, päästiin viikonlopun aikana teorian parista myös itse asiaan, eli käsittely- ja ajoharjoituksiin vesille. Siellä viiletettiin usean veneen voimalla. Kylmien olosuhteiden johdosta kuljettajakokelaiden hymy olikin lauantain ajoharjoituksissa vaarassa aivan kirjaimellisesti hyytyä naamalle, kun veneet kiitivät kovahkossa aallokossa ja jäätävän kylmässä tuulessa. Sunnuntaiaamuna tilanne oli onneksi korjaantunut, ja vene toisensa jälkeen pääsi suuntaamaan huikean kauniille ja lähes tyyntyneelle merelle nauttimaan vauhdista ja auringonsäteiden aamuisesta leikittelystä laineilla. Oli suorastaan haikeaa jäädä laiturille katselemaan, kuinka veneet lipuivat yksi kerrallaan liikkeelle – ensin hitaasti, sitten kiihdyttäen – kunnes ne karkasivat pieneksi päriseväksi pisteeksi kimaltelevaan horisonttiin.

Linnakeveneiden sekä Kilstarin kevätkunnostuskurssit käynnistyivät satamassa. Huoltotöitä tehtiin kaikilla kolmella linnakeveneellä (Lavansaari, Kuivasaari, Someri) sekä H-luokan alus Kilstarilla ja Pelikaanikillan silmäterällä, Pia Elisabethilla. Kylmän sään vuoksi maalaussuunnitelmat oli kuitenkin peruttava, joten tällä kertaa kevättoimet keskittyivät suurimmaksi osaksi koneiden, erilaisten letkujen ja muiden osien sekä varusteiden tarkastukseen ja huoltoon. Vesillelaskun pitäisi tapahtua noin kuukauden päästä. Niinpä kevätkunnostusta jatketaan tulevina viikonloppuina tiiviisti.

Johdon ja huollon tuki -kurssi huolehti jälleen siitä, että harjoituksen rattaat pyörivät jouhevasti. Mukana oli tällä kertaa ilahduttavan paljon uusia kasvoja: mm neljä erityisen tarmokasta naista, jotka olivat liikkeellä hienolla, aktiivisella asenteella ja valmiina oppimaan ja kokemaan uutta – sekä kantamaan samalla oman kortensa yhteiseen maanpuolustuskekoon. He olivat varsin omatoimisia ja itseohjautuvia, ja jollei juuri sillä hetkellä ollut mitään varsinaista tehtävää käsillä, keksivät he itse ehdottaa jotakin hyödyllistä. Aivan mahtavaa! Mukana oli myös muissa maanpuolustusjärjestöissä toimineita, jotka kokivat nyt löytäneensä henkisen kotinsa MPK:n helmasta.

Harjoitusviikonlopun ohjelmaan kuului myös MPK:n kursseina esim. B-ajolupa 20 -kurssi sekä Kohteensuojauskurssi. Lisäksi oli liuta puolustusvoimien vapaaehtoisia harjoituksia. Esimerkiksi Tiedustelijat vetivät viikonlopun aikana maastossa läpi erittäin vaativan ja raskaan harjoituksen. Heidän toimiaan ei tiedotustiimi edes yrittänyt lähteä seuraamaan, sillä suomalaista tiedustelijaahan on tunnetusti mahdoton havaita maastosta!

Simulaattorisota käytiin osana puolustusvoimien vapaaehtoista harjoitusta maastossa varuskunnan lähialueilla. Kyseessä oli mahdollisesti suurin Rannikkoprikaatissa tähän mennessä järjestetty simulaattorisotaharjoitus (noin 200 osallistujaa). Harjoituksessa hyödynnettiin Puolustusvoimilla käytössä olevaa kaksisuuntaista simulaattorijärjestelmää (KASI), joka mahdollistaa kahdenpuoleisen taistelun harjoittelemisen. Järjestelmällä kuvataan jalkaväen aseiden, tykistön, singon, miinojen ym elementtien vaikutukset laserimpulsseilla ja radiokomennoilla, joihin taistelijoiden maaliliiveihin ja kypärään asennetut prismat sekä ajoneuvojen osuman ilmaisimet reagoivat. Näiden impulssien perusteella liivi kertoo sekä taistelijalle että keskusyksikölle, millaista vaikutusta eri asejärjestelmät taistelijalle aiheuttavat. Taistelijoiden aseet laukaisevat liikkeelle laserimpulssin, joka puolestaan osuu vastustajan varusteissa oleviin antureihin. Näin osuman kohta, teho ja vamman arvioitu vakavuus rekisteröityvät heti järjestelmään, joka antaa kuulokkeiden välityksellä välittömän palautteen myös taistelijalle itselleen: haavoituinko, mihin kohtaan ja kuinka pahasti, vai karkasiko henkikulta kokonaan… Taistelija pystyy kuulokkeiden välityksellä myös kuulemaan läheltä menneet laukaukset ja voi siten maastoutua ajoissa.

Tapahtumia seurasivat ja valvoivat erotuomarit (puolustajalla kaksi, hyökkääjillä neljä henkilökuntaan kuuluvaa erotuomaria sekä lisäksi yksittäisiä reserviläisiä), joilla kaikilla oli käytössään erotuomariaseet. Niiden monipuolisiin toimintoihin kuului mm taistelussa haavoittuneen sotilaan parantaminen – tai peräti kuolleen taistelijan herättäminen uudelleen henkiin. (Voi pojat, mitkä markkinat tällaiselle laitteelle olisikaan tosielämässä!) Harjoituksessa oli mukana myös simulaattorikeskuksena toimiva johtoauto, jonka keskusyksikön monitorilta pystyttiin tarkasti seuraamaan joukkojen ryhmittymistä ja sijaintia maastossa sekä johtamaan tulta ja seuraamaan osumia, haavoittumisia jne.

Harjoituksessa hyödynnettiin myös droneja ja maastoskoottereita.

Ilman laitteistoa tapahtumia seuranneen ja siihen eläytyneen tiedottajan omatkin korvat oppivat nopeasti tunnistamaan erilaiset taistelukentältä kantautuneet äänet ja yhdistämään ne esim. rynnäkkökivääriin, kevyeen konekivääriin, droneen, mönkkäriin tai johonkin muuhun. Tulitusten kesto, niiden väli, suunta sekä moni muukin seikka tekivät jo pelkän äänimaailman havainnoimisen ja siitä johtopäätösten vetämisen todella kiehtovaksi ja jännittäväksi elämykseksi. On helppo todeta, että simulaattorin käyttö ja erityisesti sen palautejärjestelmä antaa loistavan mahdollisuuden ottaa heti opiksi omista mahdollisista virheistä ja parantaa suoritusta seuraavalla yrityksellä, joten se tehostaa ja havainnollistaa taisteluharjoittelua merkittävästi. Jatkoon!

Harjoituksen viimeisenä päivänä kokoontui suurin osa harjoituksen osallistujista sankoin joukoin yhteiskuvaan taisteluvarusteissaan. Tällä haluttiin kiittää ja kunnioittaa väistyvän VMP-upseerin lähemmäs viisi vuotta kestänyttä tiivistä yhteistyötä MERIPP:n kanssa vapaaehtoisen maanpuolustuskoulutuksen järjestämiseksi. Vaikka tapauksen kunniaksi ja kuvauksen henkeen sopivasti laukaistu oranssi merkkisavu hieman yskittikin, jäi tästä loppuhuipennuksesta hieno muisto itse kullekin. Pitkäjänteinen työ ja määrätietoinen harjoittelu hyvien ja osaavien ihmisten kanssa tuottaa aina tulosta. Kun yhdistämme voimamme, olemme vahvoja! Rannikkoprikaati, kiitos tuesta ja yhteistyöstä taas kerran!

Lisää määrätietoista harjoittelua hyvien tyyppien kanssa on tarjolla jo heti seuraavissa harjoituksissa toukokuussa: MERIKOTKA Upinniemessä, SOMERI Dragsvikissa sekä AMELIE Pansiossa. Ilmoittaudu sinäkin mukaan MPK:n koulutuskalenterin kautta!

Teksti: K. Usvasaari

Kuvat: E. Aittokallio, T. Liljestrand, K. Usvasaari