MERIKOTKA 24 -harjoitus

28.05.2024

Meripuolustuspiirin tämän kevään suurin harjoitusviikonloppu oli 3.-5.5.2024. Kursseja järjestettiin kaikkiaan noin 15, joista yksi oli Kaakonkulmalla. Muut kurssit pidettiin Upinniemessä, jossa lisäksi oli käynnissä useita Puolustusvoimien järjestämiä reserviläisten vapaaehtoisia harjoituksia (VEH) sekä kertausharjoituksia (KH). Tällä kertaa päästiin harjoittelemaan poutaisessa ja suhteellisen lämpimässä säässä, joskin merellä oli vielä varsin viileää veden lämpötilan ollessa 4 C -asteen hujakoilla.

Koiranohjaajien koulutusohjelman tavoite on tuottaa ensisijaisesti Puolustusvoimien ja Rajavartioston reserviin suorituskykyisiä koiria ja ohjaajia. Jatkokurssi 2:lle (JK 2) saattoivat osallistua viime syksynä JK 1:n suorittaneet koirakot. Perjantain alkupuhuttelun jälkeen haettiin varusteet ja siirryttiin maastoon tekemään koirille lähestyttävyystarkastus sekä harjoittelemaan tukielementin liikkumista yhdessä koirakon kanssa. Koirakko kerrallaan lähti etsimään piilossa lymyilevää kohdehenkilöä taisteluvarustukseen sonnustautuneen tukielementin suojatessa. Koirat suhtautuivat jälleen harjoitteluun asianmukaisella innolla ja tarmokkuudella. Niiden tehtävänä oli löytää ja ilmaista kohdehenkilö, koiranohjaajan tehtävä taas oli lukea koiraansa ja ilmaista lähistöllä seuraavalle tukiryhmälle, missä suunnassa koira on havainnut jotakin. Aseistautuneet tukiryhmän jäsenet lähtivät tämän jälkeen lähestymään epäiltyä kohdehenkilöä, joka käskytettiin tulemaan esiin kädet koholla ja otettiin sen jälkeen kiinni. Tämän harjoituksen kohdehenkilö sattui olemaan yhteistyöhaluista lajiketta ja ymmärsi olla pullikoimatta, vaikka koirilla olikin harjoituksen aikana ehdoton kuonokoppavaatimus turvallisuuden varmistamiseksi. Lauantaina koirakot työskentelivät koko päivän tehden erilaisia etsintäharjoitteita maastossa ja rakennetulla alueella – niin koirakoittain kuin myös harjoitellen toimimista osana etsivää joukkoa. Koska kyseessä oli JK 2, ei erillisiä teoriaoppitunteja tässä vaiheessa enää ollut, vaan jatkokouluttaminen tapahtui käytännön harjoitteiden ohessa. Sunnuntaina harjoiteltiin myös etsintätehtävän suunnittelua. Kurssiviikonloppu oli jälleen todella intensiivinen. Vaikka päivät venyivät pitkiksi ja ainakin ohjaajien yöunet jäivät melko lyhyiksi, koirien toimintakyvystä pidettiin tarkasti huolta. Paluumatkalla autoissa oltiin kuitenkin oletettavasti aika hiljaista koiraa, ja kotiin päästyä uni lienee maistunut myös koirakoiden kaksijalkaisille osapuolille. Koulutusohjelma jatkuu.

Moottoriveneenkuljettajan ( R ) pätevyyttä havittelevien reserviläisten on kurssilla suoritettava hyväksytysti sekä merenkulun teoriakoe että näyttötutkinto. Sotilasmerenkulun perusteiden ja optisen navigoinnin lisäksi koulutettavien on hallittava sekä tekniikka että veneen käsittely. Kurssin ohjelmaan kuuluu myös reittisuunnitelman tekoa ja -tarkastelua sekä merenkulun harjoittelua eri merialueilla. Lauantai-aamupäivän ajoharjoituksessa päästiin ulompana merellä kokemaan varsin reipasta keväistä merituulta sekä sen nostattamaa kohtalaista aallokkoa, joten vettä hylkivä ja lämmin vaatetus oli enemmän kuin paikallaan. Koska kurssilla käytössä olleiden veneiden tuulilasi ei ollut järin korkea, se ei täysin suojannut keulan suunnasta tulevilta roiskeilta vaan ohjaamon ”kioskissa” seissyt ryhmä sai tasaisin väliajoin raikkaita suolaisia pärskeitä suoraan kasvoille ja muuallekin. Hyvin pysyttiin hereillä ja skarppina! Mukaan ajoharjoitukseen päässyt tiedottaja alkoikin heti suunnitella mielessään meriolosuhteisiin sopivia aurinkolaseja, joissa olisi pikkuruiset pyyhkijät pitämässä näkyvyys esteettömänä. Niille olisi ollut nyt käyttöä. Jos talvi tapaa yllättää autoilijat, niin vesi saattoi nyt hivenen yllättää merenkulkijat… mutta onneksi vain hetkeksi. Sunnuntaina, joka oli omistettu näyttökokeiden antamiselle, tuuli olikin jo selvästi rauhoittunut ja näyttökokeet sujuivat hyvin.

Huollon taistelu rannikolla– kurssi, joka on kenttälääkinnän koulutusohjelmaan kuuluvan Huollon taistelu (kenttälääkintä) -kurssin sovellettu harjoitus rannikon olosuhteissa, oli suunnattu sijoitetuille ja sijoittamiskelpoisille lääkinnän reserviläisille. Tavoitteena oli, että kurssilainen osaa toimia ensihoitopaikalla osana kenttälääkinnän ketjua. Niinpä heidän vastuullaan oli perustaa mantereen puolelle rannan läheisyyteen ensihoitopiste, jonne rannikolla tai saaristossa haavoittuneet taistelijat voidaan evakuoida. Ensihoitopisteellä otetaan vastaan haavoittuneet ja annetaan heille tarvittava ensihoito sekä lähetetään jatkohoitoon. Kurssi toteutettiin tällä kertaa yhdessä Taistelupelastajien jatkokurssin kanssa. Taistelupelastajat syvensivät omaa osaamistaan mm potilaiden luokittelussa massatappiotilanteessa, sotavammojen erityispiirteiden ja vammamekanismien tunnistamisessa, taisteluensiavun periaatteiden soveltamisessa sekä erilaisten tilapäisvälineiden käyttämisessä.

Pelikaaneilla eli rannikon valmiusosaston (RVOS) merikuljetusjoukkueen reserviläisillä oli viikonloppuna käynnissä oma VEH. He olivat tärkessä roolissa vastatessaan kaikista Taistelupelastajien ja Huollon taistelu rannikolla -kurssien evakuointien merikuljetuksista sekä myös reserviläisten kertausharjoituksen kuljetuksista varuskunnan ja saarikohteiden välillä. Mukana oli useampia erilaisia kuljetusaluksia, joilla niin ihmiset, paarit kuin muutkin varusteet ja tarvikkeet saatiin kuljetettua nopeasti ja turvallisesti maihin.

MERIKOTKA 24 -harjoituksen laajaan koulutuskattaukseen kuului edellä mainittujen lisäksi mm. Kuljettajakurssi C/CE-ajoharjotteluineen ja näyttöineen, Työkonekurssin 2. lähijakso sekä useampia erilaisia kivääri- ja pistooliammunnan peruskursseja. Kaakonkulmalla puolestaan pidettiin varusmiehenä tiedustelukoulutuksen saaneille reserviläisille Meritiedustelun peruskurssi. Mukaan mahtui jonkin verran myös muita tiedustelusta kiinnostuneita reserviläisiä. Johdon ja huollon tukikurssi vastasi totuttuun tapaan siitä, että harjoituksessa kaikki toimi. Kiitos kaikille MERIKOTKA 24 -harjoitukseen osallistuneille. Tavataan jälleen kesäkuussa MERILOKKI 24 -harjoituksen merkeissä!

Teksti ja kuvat: Kaisa Usvasaari