Siirry sisältöön

20.03.2025

Lupaavasti alkaneen etukevään jälkeen oli Ilmatar yllättäen heittänyt kuperkeikan ja kääntänyt tuulet viheltämään taas pohjoisesta sekä taikonut maan peitteeksi hieman luntakin. Tänne maailman (tai ainakin Kirkkonummen) laidalle, pieneen pisteeseen Suomi-neidon iholla, oli kokoontunut noin 400 motivoitunutta maanpuolustushenkistä naista ja miestä kaikkiaan 16 eri koulutukseen. Ja kun mukaan lasketaan myös Merisotakoululla pidetyt kurssit, osallistui viikonlopun harjoitukseen kaikkiaan lähes 450 henkeä. Meripuolustuspiirin (MERIPP) ja Merivoimien yhteistyönä rakennettu koulutuskoneisto todella toimii ja tykittää. Kiitos Rannikkoprikaati! Kiitos Merisotakoulu! Hyvä me!

 

Vapaaehtoisten tutustumispäivän aikana tulevat harjoitusten mahdollistajat pääsivät kurkistamaan kulissien taakse ja saivat ensikosketuksen siihen, kuinka iso harjoitusviikonloppu oikein rakentuu. Osallistujat tutustuivat mm. huoltoryhmän monipuolisiin toimintoihin. Myös MPK:n kouluttajan kouluttautumispolkua valotettiin heille. Lisäksi kurssilaiset pääsivät seuraamaan TiKeTok -rockin live-lähetystä – eli harjoituksen johdon pyörittämän tilannekeskuksen sammumatonta sykettä harjoitusviikonlopun aikana. Vapaaehtoiskandidaateille esiteltiin myös linnakeveneillä tapahtuvaa venetoimintaa. MERIPP:n tiedottajan tehtävistä ja sen toteuttamisesta käytännön kaislanjuuritasolla ”naama mudassa, kynnet savessa ja havunneulasia hatussa” singahti kertomaan harjoituksessa tällä kertaa yksin liikkeellä ollut tiedotustiimin ”sotareportteri”, joka kiireisenä lauantaina kiiti päivän aikana 10 eri kurssin välillä kyselemässä, haastattelemassa, kuvaamassa ja raportoimassa. (Helppoa kuin tikanheitto yhdellä sormella! Saako muuten jostain camo-kuvioituja marttyyrinviittoja..?) Tärkein viesti MPK:n vapaaehtoistehtävistä kiinnostuneille on kuitenkin sama: tule tekemään työtä, jolla on oikeasti merkitys! Bonuksena saat aivan mahtavaa seuraa ja tulet osaksi isoa maanpuolustusperhettämme.

Jäistä pelastautumiskurssi oli vähällä muuttua jäiden pelastamiskurssiksi, sillä varuskunnan rannat olivat ottaneet varaslähdön kevääseen ja liplattivat jo iloisesti jäättöminä. Tarkemmassa maastontiedustelussa löytyi lopulta sopiva lahdenpohjukka, joka vielä oli jäässä. Lauantaina olivat tulessa – korjaan: jäissä – miehet, sunnuntaina oli naisten vuoro. Aamupäivän teoriaosuuden jälkeen oli iltapäivä omistettu seikkailullisille vesileikeille oransseissa pelastautumispuvuissa ja asiaan kuuluvine turvavarusteineen (mm. kaulassa pidettävät jäänaskalit sekä jääsauva). Rannalta oli hauska seurata ryhmän etenemistä jäällä, kun avovettä lähestyttäessä yksi toisensa jälkeen roiskahti kylmään kylpyyn jään pettäessä alta. Kaikki myös onnistuivat omin voimin ja vasta opituin taidoin kömpimään ylös avannosta. Kurssi vietiin turvallisesti läpi kokeneiden kouluttajien opastamana ja valvomana, joten kurssin vahvuus pysyi samana alusta loppuun – ei kirjattavia henkilötappioita.

Nuorten reserviläisten päivään oli saapunut liki 100 henkilökohtaisen kutsun saanutta reserviläistä. Päivän tarkoituksena oli kerrata ampumataitoja, esitellä alueellista toimintaa sekä aktivoida reserviläisiä ja rekrytoida heitä vapaaehtoisten maanpuolustusjärjestöjen jäseniksi sekä osallistujiksi ja kouluttajiksi MPK:n kursseille. Päivän ohjelmaan kuului kalustoesittelyä, RK-ammuntaa sekä infoa maanpuolustusjärjestöistä. Kurssilla vallitsi innostunut tunnelma, joten perästä kuulunee.

Koiranohjaajien orientaatiopäivä toimi johdatuksena Koiranohjaajan koulutusohjelman käymisestä kiinnostuneille. Päivän antimina oli mm sotakoirien tehtävät Puolustusvoimissa, koiranohjaajien tehtävät, suorituskyvyn edut sekä lähtötasovaatimukset koirakoille. Kaikki osallistujat myös haastateltiin henkilökohtaisesti. Koulutuspolku etenee portaittain, ja sekä fyysinen että psyykkinen vaatimustaso kasvavat koulutuksen edetessä.

 

Sähkövoimajärjestelmäkurssi 1:n aikana perehdyttiin sähkötekniikan perusteisiin, maadoitusjärjestelmiin, sähköturvallisuusasioihin, sähkövoimakoneiden käyttöön sekä kenttäsähköverkkoihin ja niiden rakentamiseen. Oppitunnilla tutustuttiin ensin teoriaan, sen jälkeen siirryttiin maastoon tutustumaan erilaisiin sähkövoimakoneisiin ja harjoittelemaan niiden käyttöä sekä kenttäsähköverkon rakentamista. Puksutuksesta päätellen koneet toimivat erinomaisesti ja sähkö kulki sinne minne pitikin. Lopuksi suoritettiin näyttökokeet niin yksilöinä kuin ryhmänä.

 

ITKK 12,7 simulaattorin kouluttaja- ja operaattorikurssi

Kurssi antoi perusteet toimia kouluttajana ja operoida kyseisellä asejärjestelmällä. Viikonlopun aikana perehdyttiin aseeseen, sen taktiseen käyttöön ja huoltoon. Lisäksi suunniteltiin yhdessä aseen kouluttamista erilaisissa tilanteissa, erilaisille ryhmille ja aikapaineen alla.

Taistelupelastajien peruskurssi 2 (TST Pel PK 2)

Kurssin aiheina olivat taisteluensiavun perusteet, mm. erilaiset vammamekanismit, anatomia, peruselintoiminnot, henkeä uhkaava verenvuoto sekä kiristyssiteen oikea käyttö, hätäsiirrot, ilmateihin ja hengitykseen liittyvät asiat (mm. ilmatiivis sidos sekä paineilmarinnan purku), verenkierto, tajunta ja lääkkeet sekä evakuointivalmistelut, mm. luokittelukortti. Kurssilla käsitellään siis melko eri asioita kuin esim. SPR:n EA 1-kurssilla, joka sekin on hyvä olla käytynä, vaikkei se vaatimuksena olekaan.

Maastoskootterin erityislupakurssi oli suunnattu erikseen kutsutuille. Teoriaosuus sisälsi tekniikkaa, erilaisia tarkastuksia, ajamisen perusteita sekä ajoneuvon palautukseen liittyviä toimenpiteitä. Kurssilaiset suorittivat myös teoriakokeen saadakseen PV:n luvan tälle kalustolle. ”Maastomönkkäreiden” käyttöä ja ajamista harjoiteltiin eri tilanteissa kentällä ja etenkin maastossa. Lauantai-illan ajoharjoitus alkoi hyötyliikunnalla ja huoltoreissulla: ”mönkkäreiden” lavat lastattiin täyteen halkoja, jotka kuljetettiin metsäpolkuja pitkin laavulle lammen rantaan. Laadun varmistamiseksi halkojen käyttökelpoisuutta testattiin heti virittämällä nuotio. Sen äärellä pysyttiin lämpiminä pimeän tuloa odotellessa, sillä ohjelmassa oli pimeäajoharjoitus pakastuvan illan ja 10-11 m/s puhaltaneen keskituulen ryydittämänä. Mönkkäriletka lähti kiemurtelemaan halki Hilan vanhojen metsien, yli korkeiden, paljaiden kallionlakien sekä lomitse kaikenlaistaen muiden luonnon ihmeiden. Öinen maisema oli taianomainen. Lumessa erottui paikoin kaikenlaisia salaperäisiä jälkiä, ja yksi jälkijono näytti aivan suden tassun painaumilta, mutta mene ja tiedä.. Letkassa ajaminen haastavassa maastossa sujui melko helposti, mutta sitten: taistelupareille annettu suunnistustehtävä (ilman karttaa, kompassia, kännykkää tai mitään muutakaan apuvälinettä) nosti harjoituksen aivan uudelle levelille. Mönkkärit hätistettiin pareittain umpimetsään uumeniin, ajosuunnaksi annettiin täsmällinen käsky ”jonnekin”, ja tehtävänä oli löytää tielle. Kuljettajat vilkuilivat aluksi epäuskoisesti toisiaan, ja kypärien yläpuolella leijui liuta kysymysmerkkejä, että mitähän…?!? Urheasti he kuitenkin uskaltautuivat matkaan kohti suurta tuntematonta ja pimeää metsää. Vanhat korkeat kuuset soittivat tuulessa arvokkaasti urkujaan yhä voimistuvassa tuulessa, ja korkeuksissa huojuvien latvojen välistä kurkisteli väliin yksittäisiä tähtiä. Ajoneuvojen kirkkaat valot kiiluivat puiden välissä kuin saalistaan vaanivien petojen silmät. Tehtävä ei ollut helppo, mutta se oli todella havainnollistava ja osoitti, miten helposti suuntavaisto voi kadota pimeässä ja vieraassa maastossa, jos ei ole mitään, minkä varassa suunnistaa. Erinäisten lenkkien, kiemuroiden ja sattumusten jälkeen kaikki parit löysivät kuitenkin itsensä tieltä, ja paluumatka saattoi alkaa. Se muuttui vaikuttavaksi kuutamoajeluksi, kun korkeimman kallion laelle noustua pysähdyttiin toviksi ihailemaan vasta horisontin ylle kiivennyttä täysikuuta, joka hieman unisen näköisenä hymyili ujosti ohuen jääkidehunnun takaa. Sitten olikin aika palata takaisin maan pinnalle ja autohallille, sekä sieltä saunaan lämmittelemään ja sulattelemaan huikeaa kokemusta.

Merenkulkusimulaattorin kouluttajakurssi toteutettiin monimuotokoulutuksena. Sen aikana opeteltiin mm. sotilasmerenkulun perusteet, navigoiminen näkyvyyden ollessa rajoitettu, ohjailuryhmän toiminta ja tehtävänjako sekä tutkankäytön perusteet. Itseopiskelua seuranneen lähijakson aikana tehtiin aluksi reittisuunnittelua, -valmistelua ja -tarkastelua. Harjoittelussa käytettiin Merisotakoulun laivasimulaattoria sekä soveltuvin osin merenkulkusimulaattori StormWindiä. Ja voi pojat, mitä laitteita! Harjoittelua läheltä seuraamaan päässyt, purjehduskauden alkua jo malttamattomana odottava tiedottaja oli niin täpinöissään, että oli lähellä keikahtaa reelingin yli seuratessaan ylhäältä parveltasilmä tarkkana toimintaa simulaattorin kahden ”koulutusaluksen” komentosillalla sekä alusten ikkunoista avautuvia merellisiä maisemia. Ainoastaan meren tuoksu, lokkien kirkuna sekä aluksen keinunta jalkojen alla puuttuivat. Ehkä nekin lisätään versioon 2.0?

 

Esikuntatyöskentelyn jatkokurssi, tiedustelukeskus syvensi jo aiemmin käydyltä Esikuntatyöskentelyn peruskurssilta hankittua osaamista. Tiedustelukeskuksen toimintaan perehdyttiin keskuksen tehtävien tarkkuudella, lisäksi harjoiteltiin yhteistoimintaa muiden keskusten kanssa sekä mm. selvitettiin muiden keskusten tärkeimmät tuotteet tiedustelukeskuksen toiminnan tukemiseksi. Kurssilaiset vaikuttivat hyvin kiinnostuneilta ja osallistuivat aktiivisesti. Taistelutilan tiedusteluanalyysi- harjoitusta varten osallistujat jaettiin kolmeen vahtiin, jotka kukin laativat annetun tehtävän perusteella oman suunnitelmansa ja esittelivät sen sitten muille. Kaikki vaihtoehdot nostivat esiin hieman erilaisia näkökulmia, ja näin kokonaiskuvasta muodostui moniulotteisempi. Kurssilla vierailemassa ollut piiripäällikkö lieneekin ollut tyytyväinen näkemäänsä ja kuulemaansa: MERIPP:ssä tarjottava koulutus on laadukasta ja monipuolista.

Johdon ja huollon tukikurssi

Kurssilaiset johtivat koko viikonlopun mittaisen harjoituksen sekä tuottivat jälleen harjoituksen huolto-, viesti- ja muut palvelut, mistä iso kiitos! Kurssi tuki myös harjoituksen kurssien perustamista ja purkua. Huoltoryhmään tarvitaan edelleen lisäkäsiä tuleviin harjoituksiin, joten ilmoittaudu Hannu Kekkoselle: hannu.kekkonen@auto-uuttera.fi

Posio ehkä vaikenee hetkeksi, mutta Upinniemi ei. Harjoitukset jatkuvat. Valitse siis koulutuskalenterista oma koulutuksesi ja ilmoittaudu mukaan. Yhdessä olemme vahvempia, ja rautainen tahto vie vaikka läpi harmaan kiven!

 

Teksti: K. Usvasaari

Kuvat: K. Usvasaari, M. Kuutti, O. Lindqvist

Harjoituksen tunnus: N.Ylirotu

Arkisto