Siirry sisältöön

Varautuminen ja luonnossa selviytyminen ovat keränneet suosiota muuttuneen turvallisuustilanteen myötä. Luonnonmuonataidoista on hyötyä myös aivan tavalliselle retkeilijälle. Kuva: Milja Muikku

20.10.2023

Suomessa on aina osattu käyttää sieniä ja marjoja monipuolisesti energianlähteenä, mutta kuinka moni on perehtynyt metsästä löytyviin syötäviin kasvikunnan tuotteisiin? Luonnon tarjoamiin raaka-aineisiin ja selviytymiseen perehdyttiin Joensuun koulutuspaikalla syksyllä 2023 kahden kurssin voimin.

Luonnonmuonakurssit olivat kiinteä osa koulutustoimintaa ennen pandemiaa, mutta ajan saatossa ne jäivät unholaan. Maailmanlaajuisen turvallisuustilanteen muuttuessa varautuminen on tullut taas ajankohtaiseksi aiheeksi ja koulutukset ovat kysyttyjä. Myös Joensuussa kysyntää lähdettiin taltuttamaan luonnonmuonakurssien muodossa.

– No tosi paljon oon kyllä tykänny. Älyttömän herkullista, kehuu luonnonmuonakurssille osallistunut Niina Romppanen.

Kurssi on aamupäivän aikana käynyt läpi perustietoa syötävistä kasveista ja niiden käytöstä energianlähteenä. Mukana on parikymmentä eri-ikäistä osallistujaa, joita kaikkia yhdistää tahto varautua ja valmistautua sekä kiinnostus luonnossa liikkumista kohtaan. Romppasen ja monen muun osalta kurssille lähdön taustalla on paikallisten reservipiirien naistoimikunnan yhteinen päätös hankkia luonnonmuonasta lisää tietoa:

– Kun kerrottiin että tällainen mahdollisuus on lähteä kurssille mukaan, niin ajattelin heti, että ehdottomasti osallistun. Valmistautuminen ja varautuminen kiinnostaa. Ohjeistettu 72 tunnin kotivara on aika lyhyt aika selviytymisen kannalta, niin sitten voi vähän katsoa jo sinne kodin ulkopuolelle, että mitä sieltä löytyy. Täältä on tullut hyviä vinkkejä siihen, Romppanen kertoo.

Kurssin alussa opiskeltiin sytyttämään nuotio tuluksilla. Tuli saadaan syttymään pienillä palavilla aineksilla ja oikealla tekniikalla. Kuva: Milja Muikku

Romppasella on jo omakohtaista kokemusta sellaisesta tilanteesta, jossa luonnonantimista olisi voinut olla apua. Myös tähän asti maistelluista tuotoksistakin on löytynyt jo oma suosikki.

– Pari viikkoa sitten retkellä käydessä unohtui kahvi kotiin, mikä kyllä harmitti, kun on kuitenkin aina ollut tapana keittää kahvia. Täältä sitten oppii mitä siihen sijalle voi tehdä. Tähän mennessä nokkosleipä on ollut lemppari, oli suorastaan yllättävää miten hyvää se oli, hän kertoo.

Eväänä kahvinkorviketta ja leipäsiä

Kurssinjohtaja Liisa Toivonen on mielissään kurssilaisten kiinnostuksesta luonnonmuonaa ja selviytymistä kohtaan. Tällä ja edellisen viikonlopun kurssilla on ollut paljon eri-ikäisiä ja eri taustaisia osallistujia mikä kuvaa hyvin sitä, kuinka varautuminen on meidän jokaisen asia. Sotinpuro 2023 -harjoituksen yhteydessä järjestetyllä luonnonmuonakurssilla käsiteltiin myös kalaa ja kalastusta, sekä maastotaitoja, mutta tänään vuorossa on kasvikunnan tuotteet.

– Meillä on täällä mm. isohirvenjäkälää, joka on esikäsitelty pesemällä, puhdistamalla ja liottamalla soodavedessä. Seuraavaksi se keitetään ja käytetään pääraaka-aineena päivällisellä kalan lisäksi. Isohirvenjäkälä on miedon makuinen ja kiva raaka-aine, sitä voi syödä myös sellaisenaan ilman esikäsittelyä ja sitä kasvaa joka paikassa Suomessa, Toivonen kertoo kurssilaisille.

Luonnonmuonakursseja on alettu taas järjestämään muutaman vuoden kestäneen tauon jälkeen. Kuva: Milja Muikku

Jäkälän lisäksi pöydällä on esillä erilaisia ohdakkeita, raatteenjuurta, nokkosensiemeniä, suolaheinää, hevonhierakkaa, voikukan juuria, palleroporonjäkälää ja poimulehteä. Tavalliselle luonnossa liikkujalle tutuimmalta näyttävät kanttarellit ja marjat.

– Ohdakkeista teemme keittoa tai muhennosta. Myös raatteenjuurista teemme muhennosta, mutta kokeilemme sitä tällä kertaa leipätaikinaan. Leipään sopivat hyvin myös nokkosensiemenet. Iso osa luonnonmuona-aineksista on sellaisia, joita käytetään leipäjauhon jatkeena. Toki niitä voi syödä semmoisenaankin muhennoksina, mutta tärkein merkitys on jatkaa olemassa olevaa ruokaa ja väheneviä ruokatarpeita luonnonmuonalla, Toivonen esittelee.

– Lisäksi teemme kahvinkorviketta voikukan juurista. Ne puhdistetaan, pilkotaan ja paahdetaan uunissa haluttuun tummuusasteeseen. Sitten ne jauhetaan ja keitetään. Siinä ei ole itsessään mitään piristävää vaikutusta, vaan korvike perustuu karvaaseen makuun ja kahvin väriseen lämpimään juomaan. Voikukan juurta on ennen vanhaan käytetty nimenomaan kahvinporoja jatkamaan, hän lisää.

Kurssinjohtaja Liisa Toivonen (keskellä) neuvoo kurssilaisia raaka-aineiden käsittelyssä. Kuva: Milja Muikku

Uusia makuja ja rohkeita kokeiluja

Trendikkäiden fine dining -annosten sijaan kurssilla keskitytään selviytymiseen ja energian saamiseen. Erityisesti kurssin ajankohta syyskuu on haastavaa aikaa kasvien löytämisen kannalta, mutta etenkin jäkälää Suomesta löytyy ympäri vuoden.

– Tällä nimenomaisella kurssilla keskitytään selviytymisen perusteisiin ja kasvien tunnistamiseen. Ruuan ei tarvitse olla hyvää eikä näyttää hienolta mutta siitä pitää saada energiaa, jos tulee hätätila tai eksyy. Pitää ymmärtää myöskin se ravinnon ja nesteen merkitys sekä osata tehdä tulet, Toivonen luettelee.

Päivän pääateria: savustettua lohta, isohirvenjäkälää ja kanttarellikastiketta. Kuva: Milja Muikku

Päivän tuotoksia maistellessa kurssilaisilta sataa varovaisia nyökkäyksiä ja kommentteja – ihan hyvää tästä tuli. Useimpien suosikkeja tuntuu olevan nokkosleipä, pettuleipä sekä kanttarellikastike. Eniten mielipiteitä herättää voimakkaanmakuisesta raatteenjuuresta tehty leipä, joka saa monilta varovaisia katseita. Riittävän paksulti voilla voideltuna leivän maku kuitenkin tasoittuu. Uusia makuja kurssilla saatiin jo aamutuimaan:

– Aamulla maistelimme muurahaisia ja muurahaisen munia. Muurahaisiahan saa jokaisenoikeudella kerätä, toisin kuin vaikka jäkälää, jota saa poimia vain maanomistajan luvalla. Nämä on paistettu ja kuivattu sekä sitten säilötty ilmatiiviiseen purkkiin. Muurahaisia voi käyttää sellaisenaan, mausteena tai koristeena. Niissä on mukavan kirpsakka maku koska niissä on muurahaishappoa, Toivonen kertoo.

Luonnosta löytyy vaikka kuinka paljon hyvää syötävää ja energianlähteitä, jos osaa vain etsiä oikeasta paikasta. Kuva: Milja Muikku

Luonnossa liikkuminen ei ole kenellekkään pahaksi

Liperin Yhteisötalolla järjestetty kurssi on paikalle ensimmäinen. Yhteisötaloa luotsaava Marketta Kuikka on kuitenkin tyytyväinen, että tämä koulutus löysi paikakseen juuri Liperin.

– Meillä on täällä hyvät tilat järjestää tapahtumia. Olen itsekin paljon mukana MPK:n ja naisten valmiusliiton kursseilla sekä reserviläisten naistoimikunnan toiminnassa. Tältä kurssilta on paljon uutta tietoa lähtenyt matkaan, vaikka sienet ja nokkoset ovat olleet jo ennalta tuttuja, hän kertoo.

Pettuleipä maistui yllättävän hyvältä reilun voikerroksen kanssa. Leivän makua kuvailtiin kuituiseksi. Kuva: Milja Muikku

Kurssinjohtaja Liisa Toivonen kannustaa luonnonmuonasta ja selviytymisestä kiinnostuneita tutustumaan aiheeseen ja tulemaan mukaan kursseille. Opittujen tietojen ja taitojen lisäksi luonnossa liikkuminen ei ole kenellekkään pahaksi. Jos kiinnostuneita riittää, saadaan kurssitoimintaa jatkettua ja kehitettyä eteenpäin.

– Ehkä joskus tulevaisuudessa voimme keskittyä yksittäisillä kursseilla tiettyihin aihepiireihin enempi, vaikka pettuleivän tekoon, Toivonen naurahtaa.

 

Savo-Karjalan alueella järjestettäviin kursseihin voit tutustua MPK:n koulutuskalenterissa osoitteessa mpk.fi/koulutuskalenteri. Tulevista kursseista ja koulutuksista saa tietoa myös kysymällä piirin henkilökunnalta.

Teksti ja kuvat: Milja Muikku

Arkisto