Siirry sisältöön

08.11.2024

Meripuolustuspiirin syksyn viimeinen suuri harjoitus vietiin läpi heti marraskuun lehden käännyttyä esiin kalentereissa.

Myös puiden lehdet olivat kääntyneet ja irronneetkin: lehtipuista oli jäljellä vain riisuutuneet rangat sekä syvälle maan poveen kurottavat juuret puolustamassa sitkeästi omaa maataan. Havupuut suojasivat taustaa ympärivuotiseen maastoasuunsa verhoutuneina. Upinniemessä, aivan Ahdin valtakunnan äärellä, vallitsi hyinen keli: +2 – +5 C, ajoittasta sadetta sekä läpitunkevaa luoteistuulta. Pahimpaan myrskyn silmään ei sentään jouduttu, vaan hetkittäin jopa hirmumyrskylukemiin äitynyt Lyly -myrsky lykki pahimmalla voimallaan menemään jossakin Rauman suunnalla. Vihaisena viuhunut tuuli kutitti Upinniemessäkin kylmästi vuoroin selkää, vuoroin naamaa, mutta samalla se työnsi pelottomia kurssilaisia eteenpäin, ja tahroja paperilta taisi lopulta löytyä vain tiedottajan omista muistiinpanoista (note to self: käytä sateella lyijykynää maastossa). Harjoitukselle oli tällä kertaa lainannut nimensä Ahti, tuo aaltojen kuningas, joka Kalevalassa esiintyy peitenimellä Ahto. Tämä kaiketi erotukseksi samassa eepoksessa seikkailevasta Ahti Saarelaisesta (callsign ”Lemminkäinen”). Muinaissuomalaisen uskon mukaan Ahti on veden jumala / haltija, joka suo hyvän kalaonnen ja auttaa kulkemaan turvallisesti vesillä. Tällä kertaa Ahti osoittautui puolisoaan Vellamoa tarmokkaammaksi verkon sisällöntuottajaksi; hän näkyi ajaneen varuskuntaravintolan verkkoon ainakin tonnikalaa. MERIPP oli puolestaan tuottanut Ahdin verkkoihin seuraavanlaista antia:

Sotilaan perustaidot naisille

Voi pojat, mitä tyttöjä ja naisia! Näillä kurssilaisilla oli asenne huipussaan. Osallistujien ikähaarukka vaihteli vastikään 18 vuotta täyttäneestä neidosta aina 70-vuotiaaseen rautarouvaan saakka. Kaikki mukanaolijat halusivat saada tuntumaa siihen, mitä asepalvelus käytännössä tarkoittaa, ja miltä maailma näyttää asevelvollisen tähtäimen läpi katsottuna. Nuorimmat pohtivat myös, kannattaisiko naisten vapaehtoiseen palvelukseen itsekin hakeutua. Viikonlopun aikana käytiin läpi perusasioita: puhuttelua, sulkeisia, tukikohdan pystyttämistä ja purkua, taistelijan eri etenemismuotoja, ensiapua, turvallista aseen käsittelyä ja ampuma-asentoja. Naiset pääsivät simulaattoriharjoittelun jälkeen myös kivääriradalle kokeilemaan ampumista oikealla aseella. Rastikoulutuksessa tutustuttiin myös erilaisiin muihin taisteluvälineisiin ja niiden käyttöön. Viikonloppu oli todella intensiivinen: valtavasti uutta asiaa, ja oma fysiikkakin saattoi olla koetuksella. Etenkin tetsaaminen täydessä taisteluvarustuksessa oli kaikille varmasti, no, elämys! Vain samettisella yötaivaalla tuikkineet tähdet – ja ehkä jokunen satelliittikin – olivat todistamassa tapahtumia, kun joukko urheita taistelijattaria harjoitteli etenemistä maastossa niin syöksyen, kontaten kuin ryömienkin. Kauemmas ei kantautunut lainkaan ääniä, mutta lähempänä saattoi pimeyden sylistä juuri ja juuri erottaa pienoista kahinaa, ähinää sekä ajoittain myös vaimeita tirskahduksia vihjeenä siitä, että jotakin jännää siellä oli meneillään. Tämän jälkeen päästiin sotilaskotiin eli ”sotkuun” lämmittelemään ja sulattelemaan päivän antia ennen kuin siirryttiin takaisin maastotukikohtaan, jossa yövyttiin teltoissa. Kamiinat uhkuivat tehtävässään posket punoittaen ja lämpöä hehkuen, joten taistelijattaret saivat viettää yönsä suloisessa lämmössä makuupusseihin kääriytyneinä, vaikka kylmä tuuli uhosikin vielä teltan ulkopuolella. Seuraavana aamuna oli ensin vuorossa majoitteiden purku ja sen jälkeen harjoittelu ampumaradalla. Siellä kävi heti ilmi, että myös naisillamme on tähtäin kohdallaan ja uskallus tarpeen vaatiessa tarttua pelotta myös järeämpiin otteisiin. Lopuksi naiset marssivat reppuineen päivineen takaisin varuskuntaan, jossa he palauttivat lainavarusteet varastolle ennen loppupuhuttelua ja onnistuneen, varmasti ikimuistoisen kurssin päätöstä. Suomi-neito saa toden totta olla rinta rottingilla siksi, että meillä maanpuolustus on kaikkien sydämenasia, riippumatta iästä tai sukupuolesta. Joka ikinen meistä pystyy tekemään jotakin maamme ja toistemme hyväksi, jos piukat paikat sattuisivat osumaan kohdalle. Lämmin kurssisuositus kaikille niille naisille, jotka eivät ole suorittaneet asepalvelusta!

 

Maastoskootterikurssi, lähijakso 2

Koulutus oli suunnattu erikseen kutsutuille Rannikkoprikaatin toimijoille. Kuusipyöräisen ja -vetoisen maastoskootterin eli ystävien kesken ”maastomönkkärin” ajoharjoittelu suoritettiin vaihtelevassa ja haastavassa maastossa, ja käsittelyharjoitukset vedettiin läpi kentälle rakennetulla radalla. Jotta ei oltaisi päästy liian helpolla, oli kuhunkin ajoneuvoon kytketty myös peräkärry, jonka kanssa ajaminen – peruuttamisesta puhumattakaan – on aivan oma taiteenlajinsa. Useamman tunnin kestänyt maasto-osuus möngittiin letkassa varuskunnan lähialueilla. Näillä varmatoimisilla ja vakaakulkuisilla mönkkäreillä kartoitettiin erilaisia mutkittelevia polkuja niin nousuineen kuin laskuineen – sekä myös umpimetsää ilman polkuja, mutta edelleen nousuilla ja laskuilla. Suunnistustakin oli ilmeisesti harjoiteltu alueella, sillä joihinkin puihin oli kiinnitetty rastin merkkejä koodisanoineen. Erityistä ihastusta ja nauruhermojen kutitusta tiedottajan kypärän alla aiheutti näköpiiriin osunut lappu, joka julisti juhlallisesti: ”Vompatti-vossikka”! Sepä olisi oiva peitenimi maastomönkkärille… Matkan varrelle osui näiden salaperäisten lappujen lisäksi myös korkeita kallioita, lätäkköjä, suonsilmäkkeitä, mutaa, kivenmurikoita, liejua, kaatuneita puunrunkoja, erisyvyisiä ojia yms. Tuntuu uskomattomalta ajatella, miten vaativissakin olosuhteissa näillä kulkuneuvoilla on mahdollista liikkua ympäri vuoden. Niillä pääsee sellaisiinkin paikkoihin (ja sellaisista paikoista yli), mihin normaalilla nelipyöräisellä mönkijällä ei olisi mitään asiaa. Todella hyödyllinen kurssi! Kaikki koulutettavat hallitsivat ajokkinsa hyvin, ja jokainen heistä läpäisi kurssin päätteeksi pidetyt näyttökokeet niin ajo- kuin käsittelykokeenkin osalta.

 

Koiranohjaajien jatkokurssi 3

Koiranohjaaja K9 -koulutusohjelmaan kuuluva JK3 toteutettiin PV SOTVA-kurssina varuskunnan lähialueilla. Kurssille osallistumisen edellytys oli JK2 koulutuksen suorittaminen. Tälle kurssille oli valikoitunut koulutusrotaatiosta kymmenkunta koiraa ja koiranohjaajaa, jotka toteuttivat erilaisia tehtäviä Upinniemen toimialueilla. Ensisijaisena kohderyhmänä olivat koiranohjaajiksi sijoitetut sekä niihin tehtäviin soveltuvat reserviläiset, jotka eivät ole saaneet koiranohjaajakoulutusta. Kurssilla oli mukana myös aseellinen joukko, jonka kanssa harjoiteltiin yhteistoimintaa. Koulutuskokonaisuudesta kertyneitä oppeja harjoiteltiin ja testattiin erityyppisissä tehtävissä, ja koulutettavia pyrittiin haastamaan niin henkisesti kuin fyysisesti useilla eritasoisilla tehtävillä. Piiripäällikkö Pääkkönen palkitsi lopuksi henkilökohtaisesti koulutuksen läpäisseet kurssilaiset. JK3 on koulutusohjelman viimeinen kokonaisuus, jonka jälkeen ohjaajan on vielä mahdollisuus erikoistua erillisillä kurssikokonaisuuksilla.

 

C/CE -ajolupakurssi

Kurssi oli suunnattu Puolustusvoimien C/CE-koulutuksen saaneille reserviläisille Tavoitteena oli saavuttaa PV:n C/CE-ajoluvan ylläpitoon tai uusintaan tarvittava osaaminen. Monipuoliseen koulutukseen sisältyi mm. ajoneuvon käyttöönottoon ja palautukseen liittyviä PV:n määräyksiä, ajoneuvojen tyyppikoulutusta sekä erilaisten nostimien, vaihtolavalaitteiden ja konttien käsittelyä, kuormausta ja kuormansidontaa sekä ajoneuvon maastouttamista. Kurssiin sisältyi myös useamman tunnin mittainen moottorimarssi. Etä- ja lähijakson hyväksytysti suorittaneille myönnettiin C/CE-ajolupa viideksi vuodeksi.

 

Taistelupelastajakurssi 1/2

Kurssin teoriaosuudessa tutustuttiin erilaisiin vammamekanismeihin, anatomiaan sekä peruselintoimintoihin. Käytännön harjoitusten aiheita olivat mm henkeä uhkaavan verenvuodon tyrehdyttäminen ja hätäsiirrot, ilmatiet ja hengitys sekä verenkierto. Hieman loppukevennyksenomaista tunnelmaa saatiin kokea lauantai-iltana, kun kurssilaiset harjoittelivat päivän viimeisellä rastilla pelastuspeitteen käyttöä ja potilaan tutkimista. Harjoituspotilaaksi sattui osumaan huomattavan kutitusherkkä kurssilainen. Rapisevan ja suhisevan avaruuspeitteen ujuttaminen kylmin sormin potilaan vaatteiden alle paljasta ja herkkää ihoa vasten sai ”tajuttoman” henkilön kiemurtelemaan ja vääntelehtimään lattialla naurusta nikotellen ja silmät hikoillen, kun kurssilaiskollega yritti sitkeästi ja kärsivällisesti hivuttaa peitettä paikoilleen. Tehtävä vaikutti lähes yhtä mahdottomalta kuin käärmeen ajaminen pulloon, ja vaikeahan siinä oli muidenkaan läsnäolijoiden pysyä naama peruslukemilla tätä episodia seuratessa. Kuten usein aiemminkin on todettu: MPK:n kursseilla on vakavista aiheista huolimatta usein hyvin hauskaa! Tiedottaja jäi vielä tuumaamaan, saisikohan oikeasti tajuttoman henkilön virkoamaan kutittamalla?

 

Johdon ja huollon tukikurssi

Ei harjoitusviikonloppua ilman JHT-kurssia. Kaikki puhalsivat yhteen hiileen, ja saumattoman yhteistyön avulla saatiin jälleen kaikille kursseille luotua edellytykset toimia ja onnistua. Tilannekeskuksessa (TiKe) oltiin kirjaimellisesti tilanteen tasalla ja kartalla, ja loistavasti toiminut huoltoryhmä hoiti jälleen kurssilaisten varustamiset, kuljetukset ja muonitukset sekä muut huoltotoimet mallikkaasti. Myös yllättävät tilanteet saatiin hoidettua. Kesken lauantaipäivän tuli hälytys tehtävälle: kasarmiin oli soluttautunut kahden talitintin partio, joka suoritti ykköskerroksen käytävässä uhkarohkeita nopeus-, syöksy- ja matkalentoharjoituksia sekä salamannopeita käännöksiä. Hajaantuneen ja vähän hätääntyneenkin partion evakuoiminen rakennuksesta ei ollut aivan yksinkertaista, mutta pientä oveluutta käyttäen sekin lopulta onnistui, ja tintit saatiin häädettyä lämpimältä sisäharjoitteluradalta takaisin maastoon. Tiimityötä tässäkin tarvittiin, kuten koko JHT-kurssilla. Näin hyvin organisoituneessa, hyvähenkisessä porukassa on todellinen ilo toimia. Hommia tehdään tosissaan, muttei totisina. Ja mikä mukavinta, huollon tiimiin mahtuu lisääkin toimijoita! Jos siis koet huollon tehtävät kutsumukseksesi, ota yhteyttä Hannu Kekkoseen ( 050-3489363 tai hannu.kekkonen (at) auto-uuttera.fi )

 

M18 JOJÄ käytön perusteet

Viikonlopun antiin kuului myös erikseen kutsutuille reserviläisille kohdennettu kurssi, jolla opeteltiin M18 -johtamisjärjestelmää ja harjoiteltiin sen käyttöä.

 

AHTI 24 -harjoituksessa meillä kaikilla oli siis retkemme, ja meillä oli myös hetkemme. Lisää retkiä ja hyviä hetkiä on luvassa jälleen tammikuussa, jolloin MERIPP:n Upinniemen toimipaikan uuden kauden avaa MERIKIHU 25 -harjoitus. Koulutuskalenteri löytyy mpk.fi sivustolta. Varaa sieltä oma kurssisi ja tule mukaan. Yhdessä olemme vahvempia!

 

Teksti: Kaisa Usvasaari

Kuvat: Kaisa Usvasaari sekä pop-up -kuvaaja K.Savolainen (huolto)

Harjoituksen AHTI -tunnus: Nikolai Ylirotu

Arkisto