Hämeen Ilves 2025 -lääkintähenkilöstö kouluttaa ja auttaa.

Hämeen Ilves 2025 -harjoituksen lääkintähenkilöstö koostuu yhdestä todellisesta konkarista ja kolmesta ensikertalaisesta. Heitä yhdistää tausta Suomen Punaisessa Ristissä. Marko Kivi on toiminut SPR:n ensiapuryhmässä 30 vuotta ja hän on nyt yhdeksättä vuotta kouluttamassa ja auttamassa Maanpuolustuskoulutuksen kurssilla Parolannummen Panssariprikaatissa. Harjoituksen lääkintähenkilöstö on kahtalaisessa roolissa: sekä auttamassa kurssilaisia mahdollisissa onnettomuuksissa  ja terveysongelmissa että kouluttamassa eri kurssien osallistujia ensiaputaidoissa. 

 

Marko kokee, että harjoitus on hänelle ikään kuin vuosittainen kesäleiri. Marko johtaa lääkintätiimiä, mutta hän ei ole itse terveydenhuollon ammattihenkilö. Markon oma tausta on varusmiespalveluksessa lääkintäaliupseerina. Hän on vuosien varrella kouluttanut muun muassa taistelupelastajia. Tänä vuonna hän onnistui houkuttelemaan tuttuja ihmisiä SPR:n ensiapuryhmästä mukaan. Mukaan tarttuivatkin Tilda Taulo (kuvassa jutun ylälaidassa), Tanja Toivanen ja Reetta Uppa, kukin heistä on mukana harjoituksessa ensimmäistä kertaa. 

Tilda on puoli vuotta sitten siirtynyt varusmiespalveluksesta reserviin panssarihuoltomiehen tehtävästä. Naisten vapaaehtoisen varusmiespalveluksen hän suoritti samaisessa Panssariprikaatissa, missä nyt kouluttaa ja auttaa. Sotilasarvo ei tässä harjoituksessa ratkaise, ja Tilda onkin päässyt kouluttamaan sotilasarvoltaan itseään korkeampia henkilöitä. Kokemus kaikille kouluttajille on  myönteinen ja odotettavissa onkin, että ensimmäinen kerta harjoituksen kouluttamis- ja auttamistehtävissä ei jää viimeiseksi.

Tyypilliset vammat ovat tukielinvammoja

Lääkintäihmiset kertovat, että harjoituksessa tulee yllättävän vähän vammoja. Yleensä vammat eivät myöskään ole vakavia. Nilkan nyrjähdykset ja ruhjeet ovat tyypillisiä harjoituksessa tapahtuneita vammoja, sillä maastossa kuljetaan pimeällä ja vaihtelevissa olosuhteissa, joten kaatumisia ja liukastumisia tapahtuu. Joskus osallistujat unohtavat ottaa omat särkylääkkeensä  mukaan ja niitä tarvittaessa haetaan lääkinnästä. Toisinaan pimeässä metsässä liikkuminen voi saada oksan osumaan silmään. 

 

Ensiaputarvikkeina ja -välineinä käytössä ovat Puolustusvoimien ensiapulaukku ja erilaisia mittareita, kuten verenpainemittari, happisaturaatiomittari, sokerimittari ja kuumemittari. 

Kiristysside pelastaa hengen

Ensiapukouluttajat kouluttavat muun muassa kiristyssiteen käyttöä kurssilaisille. Harjoitukset toteutetaan kuin tosi olisi kyseessä. Harjoituksen osallistujat ryömivät märässä maassa ”haavoittuneen” taistelijan luokse ”taistelukentällä”.

Kouluttajat ohjaavat auttajaa ottamaan ”haavoittuneen” taistelijan oman kiristyssiteen ja kiristämään sen osuman saaneen raajan yläosaan. Kouluttajat käyvät varmistamassa, että kiristysside on varmasti laitettu tarpeeksi tiukalle. Niin tiukalle, että se todellakin sattuu. Tarkoitus on katkaista haavoittuneen raajan verenkierto kokonaan.

Kouluttajat opastavat, että kiristyssiteeseen ei saa sen laittamisen jälkeen koskea muut kuin lääkintähenkilöstö, vaikka sen raajassa olo tekeekin todella kipeää ja potilas sitä saattaa pyytää. Kiristyssiteen laitto on henkeä pelastava hoito, ja tilanteessa on aina kiire, eikä siinä tilanteessa neuvotella potilaan kanssa tai pyritä rakentavaan vuorovaikutussuhteeseen hoidon toteutuksesta, kuten esimerkiksi SPR:n toiminnassa tehdään.

Kouluttajat kouluttavat, että taistelijan ensihoito kenttäolosuhteissa on suoraviivaista tehtävän suorittamista tavoitteena taistelijan hengen pelastaminen, joten lähestymistapa on erilainen kuin muualla terveydenhuollossa.

Teksti: Päivi Ahvenus
Kuvat: Unni Halmelahti