Maanpuolustus kuuluu kaikille. Uhkaavassa tilanteessa Varusmiessoittokunnan reserviläiset tarttuisivat nuottivihkojen asemesta aseisiin.
Jonkinlaista esimakua tulevasta saadaan jo harjoitusalueelle johtavalla tiellä: edes Puolustusvoimien pakettiauto ei saa jatkaa matkaa ennen kuin kaksihenkinen vartio on tarkistanut kohteensuojauskurssin johtajalta, että meitä tiedottajia odotetaan. Perillä, suojattavan johtopaikan portailla – todellisuudessa vanhan lentokonehallin oviaukossa – istuu rynnäkkökivääriä pitelevä sotilas. Maastopukuisia miehiä ja naisia vilahtelee metsikössä, puolijoukkueteltan kaminasta tupruaa savu.
Harjoituksessa oletetaan elettävän normaalia rauhan aikaa, mutta varuskunnan läheisyydessä on havaittu merkkejä tiedustelusta. Lauantain vastaisena yönä metsässä on liikkunut outoja kulkijoita. Luultavasti päivän mittaan tilanne kiristyy vielä tästäkin; yhä aggressiivisempaa vihollistoimintaa on odotettavissa, vaikka jo tähän mennessä on koettu muutama aseellinen yhteenotto. MPK:n Hämeen Ilves 2025 -harjoituksen kohteensuojausharjoitus tulee siis tarpeeseen.
Harjoituksen johtaja Minnamaria Jämsän mukaan metsässä on mukavaa.
Tilanteen tullen huilut ja sellot jäisivät nurkkaan
Hämeen Ilveksen kohteensuojausharjoituksen ensisijaisena kohderyhmänä ovat Varusmiessoittokunnan reserviläiset. Heitä on suurin osa 20 hengen harjoitusjoukosta: ainoastaan neljä on vailla soittokuntataustaa. Naisia on kurssin johtajan mukaan ”tosi paljon” eli seitsemän; kaikki heistä ovat suorittaneet vapaaehtoisen asepalveluksen.
Panssariprikaatissa Parolannummella toimivassa Varusmiessoittokunnassa palvelevat miehet ja naiset – vuosittain noin sata taitavaa nuorta muusikkoa tai musiikin harrastajaa – saavat jääkärikoulutuksen. Heille kohdennetuilla MPK:n kursseilla pyritään siihen, että nämäkin reserviläiset saisivat valmiuksia toimia siellä, missä miehiä ja naisia tositilanteissa tarvittaisiin. Kriisin uhatessa soittimet saisivat jäädä koteloihinsa, soittajat tarttuisivat aseisiin ja toimisivat soittamisen lisäksi kulunvalvonnassa, erilaisten kohteiden haltuunotossa ja vartioinnissa, turvallisuustarkastuksissa ja liikenteen rajoittamistehtävissä.
Tälle kurssille tulevat ovat aiemmin suorittaneet joko MPK:n kohteensuojauskurssin tai vastaavan Puolustusvoimien järjestämän koulutuksen. Viikonlopun mittaisen harjoituksen ohjelma vaikuttaa tiukahkolta: ilta- ja aamupalat sekä lounaat ja päivälliset syödään maastossa muun toiminnan ohessa ja vartiota on pidetty läpi yön.
Helsinkiläinen Lauri Grünthal on ammatiltaan historianopettaja ja toimi kurssin varajohtajana.
Metsässä on mukavaa!
– Osa meistä nukkui viime yönä hyvin vähän, osa vielä vähemmän, toteaa harjoituksen johtaja Minnamaria Jämsä. Hän on suorittanut asepalveluksensa vuonna 2018 Parolannummella – soittokunnassa siis. Sen jälkeen hän kävi jälki-RUK:in eli suoritti reserviupseerikoulun varsinaisen palvelusajan jälkeen.
– Menin varusmiessoittajaksi vaikka tiesin, ettei huilunsoitosta minulle ammattia tule. Sen jälkeen olen osallistunut jatkuvasti reserviläistoimintaan, kertoo Jämsä, joka on eläinlääkäri ja asuu Kirkkonummella. Hän nauraa että maanpuolustusasiat eivät pääse unohtumaan kotonakaan. Siitä huolehtivat kanat Sirpa ja Tellu, jotka ovat saaneet nimensä sirpaleliivin ja telamiinan mukaan. Kana nimeltä Miina on jo siirtynyt autuaammille kotkotusmaille.
Kurssin varajohtaja, helsinkiläinen Lauri Grünthal, on ammatiltaan historianopettaja. Hän kertoo suorittaneensa varusmiespalveluksen niin ikään soittokunnassa kymmenen vuotta sitten – instrumenttina sello – ja viihtyneensä hyvin sekä soittajana että Haminan RUK:ssa. Nyt hänkin on koko ajan mukana reserviläistoiminnassa.
Mikä siinä innostaa?
– Metsässä on mukavaa, kiteyttää Jämsä ja Grünthal tunnustaa, että joskus kursseilla on pidetty illan mittaan jamitkin. Nyt soittimia ei ole mukana.
Teksti: Helena Pilke
Kuvat: Rikhard Wacker