SERE 2 -kurssille itseään haastamaan tullut Otto Salo, 26, kertoo nukkuneensa edellisyönä 2-3 tuntia eli ”yllättävän hyvin” itse rakennetussa hätämajoitteessa.
SERE-peruskurssin (Survival, Evasion, Resistance, Escape) Salo kävi kesäisten kelien aikana elokuussa. Meneillään olevaan 2.-kurssiin lisähaastetta tuo syyssade ja märkä maasto. Kurjuuden maksimoimiseksi Salo on varustautunut nilkkaan ulottuvilla maastokengillä, vaikka kumisaappaatkin olivat vaihtoehto. Havukruunu päässään Salo näyttää kastuneita kenkiään. Edessä on vielä kymmenien kilometrien suunnistus maastossa.
Otto Salo keksi uuden hattumuodin kesken aamutoimien.
Muutaman tunnin yöunilla ja yhden puuropussin voimalla pärjäävä Salo vaikuttaa itsevarmalta oman selviytymisensä suhteen. Hän kertoo saapuneensa harjoitukseen junamatkan jälkeen pyörää polkien ja valmistautuneensa elektrolyytti- ja proteiinijuomaa nauttien. Lauantaina huoltotauolla jalkojaan kuivatellessaan hän vakuuttaa, ettei ole mitään hätää kun tietää sunnuntaina saavansa taas ruokaa.
Tulentekoon käytetään maastosta löytyvää materiaalia. Haasteetta tehtävään tuo sateen jäljiltä märkä maasto.
Repun vieressä makaa avaamaton 600 kcal:n kuivamuonapussi. Mukaan kurssilaisille jaetaan kaksi muonapussia, joista toista ei kuulu syödä. Luonnonmuonaa on löydettävä. Kantarelleja kurssilaiset olivat jo ateriaksi valmistaneet. Vesi kurssilaisten on hankittava itse. Heille on jaettu vedenpuhdistustabletteja, ja toinen puhdistustapa on veden keittäminen. Tulitikut tosin eivät kuulu varustukseen. Kurssille Salon sai lähtemään kiinnostava aihe, jota ei joka päivä kouluteta.
Jalat ja kädet tarkistetaan säännöllisin väliajoin hiertymien, rakkojen ja muiden vaurioiden varalta.
Kaikki juoma- ja keittovesi tulee suoraan ympäröivästä maastosta.
”Tulikoe!”
Huoltotauon jälkeen kurssin johtaja kysyy, onko jokaisella edelleen GPS-tägi ja ettei varusteita ole kadonnut. Kukaan ei ilmoita varustetappioista, joten kurssinjohtaja huutaa: ”Tulikoe!”
Tuluksien käyttöä on harjoiteltu harjoitusta edeltävällä SERE-peruskurssilla.
Tunnelma muuttuu sekunnissa. Kurssilaiset hajaantuvat tekemään tulia kukin omalle tontilleen. Hiljaisuus ympäröi meidät, kun kaikki keskittyvät saamaan tulet annettuun aikamääreeseen mennessä. Savu hiipii sieraimiin 3 minuutin kohdalla, ja ensimmäiset liekit loimuavat, kun aikaa on kulunut 4,5 minuuttia.
Nuotion paikalla ei ollut niin väliä, kunhan pääsi aloittamaan mahdollisimman nopeasti.
Nuotion sytyttyä pakinkannellisen vettä tulisi olla keitettynä 10 minuutissa ja nuotiopaikan olla täysin naamioituna entiselleen 15 minuutissa. Voimasanat lentelevät, ilma täyttyy entisestään savun tuoksusta ja pieni tulen rätinä ottaa äänimaailman haltuunsa. Jätämme omia rajojaan testaavat taistelijat miettien, mikä tarmokkuus, mikä sisu!
Teksti: Jonna Viitaniemi
Kuvat: Oskar von Essen