Kenttäkeittiön valot syttyvät ja soppatykki lämpenee. Laukaukset kajahtelevat ampumaradalta. Kenttäsähkökurssi harjoittelee sähköverkon rakentamista ja sotilaan perustaitoja.
Sähkövoimajärjestelmät 3 -kurssilla harjoitellaan kenttäsähköverkkojen rakentamista ja sähkövoimakoneiden käyttöä maasto-olosuhteissa. Sähkötekniikan lisäksi kurssiin kuuluu myös rynnäkkökiväärillä ampumista, viestiliikenneharjoituksia ja maastomajoittuminen.
Ensisijaisesti taistelijoita
Sotilaalliset perustaidot tukevat sähkövoimakoulutusta. Kurssilaiset käyttävät samaa varustusta kuin tositilanteessakin, yöpyvät maastossa, hoitavat vartiotehtäviä sekä harjoittelevat tiimityöskentelyä ja ryhmän johtamista.
– Kaikki sähkövoimaihmiset ovat ensisijaisesti taistelijoita ja ampuminen on taistelijan perustaito. Moni osallistujista ei ole ampunut armeija-ajan jälkeen kertaakaan, osa ei ehkä koskaan, sanoo kouluttaja Marko Rantanen.
Kurssinjohtaja Antti Paajoki on samaa mieltä asekoulutuksen tarpeesta.
– Ampuminen on sotilaan tärkein taito. Tämä on soveltava kurssi ja osallistujilla on se varustus, jota he tositilanteessakin käyttäisivät. Eli sitä harjoitellaan, mikä pitää pystyä toteuttamaan, Paajoki sanoo.
Ampuminen on taistelijan perustaito. Sähkövoimajärjestelmät 3 -kurssilla jokainen osallistuja pääsee ampumaan 40 patruunaa:
Sähköä muille harjoitusalueen kursseille
Kurssilla sovelletaan Sähkövoimajärjestelmät 1 -peruskurssilla opittua teoriaa käytäntöön sähköistämällä todellisia kohteita muille harjoitusalueen kursseille.
– Muonituskurssi sähköistettiin perjantaina ja puretaan sunnuntaina pois. Sähköistimme heille kaiken, mitä he tarvitsevat, esimerkiksi valaistuksen ja soppatykin. Lauantai-iltana käydään vielä sähköistämässä muutama kurssi maastossa, Rantanen kertoo.
Mukaan matalalla kynnyksellä
Kurssilta saatavat taidot vahvistavat kurssilaisten kriisinkestävyyttä ja kykyä toimia poikkeusoloissa. Syventävälle kurssille osallistuminen edellyttää Sähkövoimajärjestelmät 1 -peruskurssin suorittamista, mutta alan ammattitutkintoa tai varusmiespalvelusta ei vaadita.
Teksti: Sanna Kontiola
Video: Satu Mäkelä
