Talviset selviytymistaidot haltuun

19.02.2026

MPK Hattulan koulutuspaikka järjesti Sotilaan talvitaidot naisille kurssi Panssariprikaatissa, Parolannummella 13.-15.2.2026.

Kyseessä oli yksi naisten vapaaehtoiseen asepalvelukseen valmistavista MPK:n tutustumiskoulutuksista. Pääkohderyhmän näille muodostavat asepalvelusta harkitsevat naiset. Kursseille voivat osallistua myös muut aihepiiristä kiinnostuneet naiset, huomioiden kursseja koskevat alaikärajat ja vaadittavat edeltävät kurssit tai valmiudet. Kurssilla syvennyttiin sotilaan perustaitoihin talvisissa olosuhteissa.

Hyytävä pakkanen aiheutti suunnitelmaan muutoksia

Kurssin ajankohtana vallitsi erittäin kylmä talvinen jakso ja lumikerros oli edelleen vähäinen, vaikka talvi oli jo pitkällä.

Kurssin alkajaisiksi perjantaina iltapimeällä kurssilaiset rakensivat pieninä ryhminä yhden hengen hätämajoitteet kevytpressusta, apunaan narua ja rautalankaa sekä maastosta löytyvää rankaa ja havua. Valmiit majoitteet ’koemaattiin’, katselmoitiin yhdessä ja arvioitiin niiden soveltuvuutta.
– Tiiviitä olivat ja olisin niissä itsekin voinut majoittua, kertoi kouluttaja res. kersantti Emmi-Lotta Lindell.

Koska seuraavan yön pakkasennuste lähenteli -30 astetta, päätti kurssin johto, ettei niissä yövytä vaan majoitutaan kasarmin lämpöön. Seuraavana päivänä moni kurssilainen kommentoi, että halu olisi ollut hätämajoitetta kokeilla.
– Illalla teimme hyvän hätämajoitteen, oli iso pressu tarjolla ja runsaasti havuja. Jos ei olisi kielletty, olisin lähtenyt yöpymistä yrittämään, mutta -30 asteessa olisi ehkä tullut pupu pöksyyn ja olisin siirtynyt sisätiloihin, kertoo Merja Kuronen.

Perjantai-iltana harjoiteltiin myös lämpöpeitteen (Emergency Blanket) lisäys vaatetuksen alle kuvitellulle hypotermiapotilaalle.

Lauantai aamuna lumikerros oli vähäinen ja hiihtomarssista oli päätetty luopua. Aamulla lähdimmekin liikkeelle jalkamarssina varusteet repuissa, mm. makuupussi ja -alusta, vaihtovaatteita, annetut ruoka-aineet ja omat lisäeväät sekä muita omia varusteita.

– Nyt olemme koko päivän maastossa seuraavaan aamuun saakka. Yhteensä koko kurssilla marssimme noin seitsemän kilometriä ja tämä aamuinen etappi on pisin kertoi kouluttaja res korpraali Pasanen marssin aikana .

Ennen lounasaikaa päädymme majoitusalueelle ja siellä saamme Trangiat ja polttoaineet sekä kaksi puolijoukkuetelttaa ja polttopuut. Kurssilaiset valmistavat itse lounaansa keittimellä annetuista aineista, tarjolla on lounaaksi hernekeitto sekä päivälliseksi pastaa ja tonnikalaa.

 

Valoisana aikana pystytämme teltat, pohjustamme havuilla ja maavaatteella, harjoittelemme kirveen käyttöä ja työstämme kaminoihin polttopuut valmiiksi, lyhyt kaminan sytytyksen oppitunti ja kaminat kuumaksi. Lähivartiomiehen tehtävät, kaminan lämmityksessä on myös tärkeä kerrata.

Marssin ensimmäisellä tauolla 229 askeleen kuntoportaiden yläpäässä armeijakaverukset res kersantti Alisa Kangastie ja res. alikersantti Inka Jäntti kertoivat halunneensa verestellä varuspalveluksessa opittuja taitoja.

– Seurasimme MPK:n kurssikalenteria ja päätimme lähteä metsään temmeltämään. Ei tarvinnut toisiamme paljoakaan yllyttää sanoo Kangastie.
Alisa harrastaa urheilua eikä kuntoportaiden nousu varusteiden kanssa juurikaan tuntunut kropassa. Kolmantena ryhmässä taukoa piti res. jääkäri Jonna Ketonen joka kertoi myös hiljattain käyneensä varusmiespalveluksen.
– Seurasin kurssikalenteria ja tämä kurssi vaikutti mielenkiintoiselta, sanoo Ketonen.

Satu Kivilinna kertoi aktiivisesti käyneensä monilla MPK:n kursseilla, mm. Sotilaan perustaidot naisille, Sotilaan jatkokurssi naisille ja Intin perusteet naisille sekä myös useita ampumakursseja.
– Olen ollut aikaisemmin talviajan kurssilla, mutta leppoisassa pakkasessa, nyt pakkanen on kyllä aivan eri lukemissa. Hätämajoitetta olisin ainakin kokeillut, ellei sitä olisi kielletty, kyllähän minä olisin tehnyt sen mitä muutkin. Havumatto oli paksu, mutta olisikohan sekään oikeasti riittänyt. Odotan kokemuksia talviolosuhteista, yksinkertainen hätämajoite oli uutta, samoin talvinen lämmitetty puolijoukkue teltta, tulentekokaan minulla ei ole täysin hallussa kertoo Kivilinna.

Tanja Valkeapää oli lähtenyt Parikkalasta saakka.
– Olen maanpuolustushenkinen ja mukana useassa maanpuolustusyhdistyksessä ja niiden hallitustyöskentelyssä. Matka on pitkä, mutta Parolassa on aina ollut mukava vastaanotto, tänne on mukava tulla. Olen käynyt Intti tutuksi- ja Sotilaan perustaidot kurssin, mutta tämä on vasta ensimmäinen talvikurssi. Odotan talvitaitojen ja varmuuden karttumista,
hyvää yhteishenkeä. Ryhmä selviytyy puhaltamalla yhteen hiileen, sanoo Valkeapää.

Tukikohta pystyyn

Aamupäivän marssi on takana ja saavumme majoitusalueelle. Kouluttaja res. jääkäri Helmi Mäkelä sytytti tulet valmiiseen nuotion kivipesään. Helmi kertoi mikä talvisessa tulenteossa on tärkeää.

– Kuivat puut on ykkösjuttu, pientä sytyketikkua tai kiehisen lastua pitää olla runsaasti valmisteltuna valmiiksi viereen ennen sytytystä. Palavaa tulitikkua tarjotaan tuohen kulmaan, se on takuuvarma sytyke ja sitähän Suomessa riittää. Aloitetaan pienillä sytykepuilla ja pikkuhiljaa tulta kasvatetaan lisäämällä isompaa puuta. Nyt oli tarjolla varastokuivaa puuta ja niillä onnistuu varmasti. Maastosta haetun polttopuun kanssa on haasteellisempaa, mutta kyllä siitäkin löytyy riittävän kuivaa, kun halkaisee sydänpuuta esiin. Talvella ei tarvitse miettiä tulentekorajoituksia, joita kesällä voi olla päällä. Nyt oli valmis nuotion pohja, mutta maastoon tehtäessä lumet pois ja reilun kokoiset aluspuut alle, jotta sytykkeet eivät saa kontaktia lumeen kertoo Mäkelä.

Kurssilainen Merja Kuronen oli juuri syönyt maittavan hernekeittolounaan ja oli tukeva olo.
– Tärkeiden perustaitojen osaaminen on suorastaan kansalaisvelvollisuus, varsinkin talviset selviytymistaidot. Talvikokemusta MPK:n kursseilta minulla ei ennestään ole, mutta sulan kelin kokemusta kylläkin mm. Intti tutuksi naisille ja pistooliammuntakursseja. Kokeneena partiolaisena tulenteko on kuitenkin hallussa, samoin lämmitetyssä teltassa yöpyminen ja kaminan sytytys sujuu hyvin, minulla on myös hyvät talvivarusteet lämmittämättömässä majoitteessa yöpymiseen ja siitäkin on kokemusta, kertoo Kuronen.

 

Tyytyväinen kurssin johtaja

Lauantaina, illan suussa kurssin johtaja res. matruusi Jenna Liukkonen oli tyytyväinen kurssin sujumiseen.
– Meillä on tässä kahdeksan reipasta naista, marssittiin aikaisemmin kuutisen kilometriä, teltat ovat pystyssä ja kaikilla hyvät energiatasot. Päivällisen jälkeen valoisaan aikaan teemme vielä kaminapuut valmiiksi koko yöksi ja harjoittelemme joitakin sotilaallisia aiheita kuten lähipuolustusasemat, niihin nopea siirtyminen sekä tutustuminen valovahvistinputkeen. Iltapalan nauttimisen jälkeen laitamme kipinävuorot käyntiin ja kympiltä nukkumaan. Yksi lähivartiomies huolehtii molemmista teltoista, sanoo Liukkonen.

Aamulla kurssilaiset heräsivät hälytykseen ja nopeaan siirtymiseen lähipuolustusasemiin. Tästä toivuttua tukikohta purettiin, teltat autoon ja lyhyt marssi kasarmille ja siellä aamiaiselle varuskuntaravintola Rubeniin.

Marssin aikana otettiin nopea kontakti suksiin, hiihtämiseen, ahkion pakkaamiseen ja vetämiseen. Varuste- ja henkilökohtaisen huollon jälkeen kurssinjohtaja Jenna Liukkonen kävi läpi palautekeskustelun, lausui loppusanat, jonka jälkeen kurssilaiset kotiutettiin.

Jälleen yksi hieno viikonloppu takana, tällä kertaa purevassa pakkasessa.

Teksti ja kuvat: Hannu Eerola