Kesäkuun alun MERIHANHI26 -harjoitus puhalsi raikkaita tuulia MERIPP:n purjeisiin: Upinniemessä järjestettiin uuden Vastatoimintaosasto (VTO) -koulutusohjelman peruskurssi 2 Se oli suunnattu erikseen kutsutuille toimijoille, ja koulutuksessa perehdyttiin maali- ja vastatoimintaosaston käytännön menetelmiin, mahdollisuuksiin ja rajoitteisiin sekä kohdehenkilönä toimimiseen.
VTO näyttää usein ilmestyvän yllättäen paikalle hämmentämään harjoittelevan joukon toimintaa. Se esittää vihollista tai muuta vastapuolta, ja katoaa sen jälkeen tiehensä. Koko totuus on kuitenkin paljon syvempi ja suunnitelmallisempi. Toimintaa on suunniteltu huolellisesti etukäteen tilaajan (harjoitteleva joukko) ja palvelun tarjoajan (VTO) kouluttajien kanssa. VTO PK 2 -kouluttaja Lari vertaa toimintaa osuvasti tanssiin: on tiedettävä, millainen tanssi on tällä kertaa kyseessä, ja on myös tunnettava sen askeleet. Toisin sanoen on osattava ennakoida seuraavia siirtoja ja toimia niin, että harjoitteleva joukko saa tilaisuuden kehittää omaa osaamistaan juuri siinä, mitä he haluavat harjoitella. Kurssin johtaja-kouluttaja Vesku puolestaan painottaa toiminnan turvallisuuden takaamista sekä VTO- toiminnan yhdenmukaistamista.
VTO PK 2 rakentui teoriasta, fyysisistä harjoitteista sekä soveltavasta vaiheesta. Aiheina oli mm. toimenpiteen kohteena oleminen, havainnointi, raportointi ja palautteen anto, eri tiedonhakintamenetelmät, toimintasuunnitelman laatiminen yksittäistä tilannetta varten sekä erotuomaritoiminta. Kaiken huipensi lauantai-illan soveltava harjoitus, jossa kurssi lähetettiin partioina metsäiselle tiedustelutehtävälle kohteeseen ”Delta”. Tarkoitus oli tarkkailla ja havainnoida kohdetta ja kaikkea toimintaa sen ympäristössä, sekä toimittaa kerätyt tiedot pelinjohtajalle. Tavoitteena oli olla tulematta itse havaituksi.
Tehtävän vaikeusaste kohosi koirapartion ilmestyessä alueelle. Sitä väistellessä tuli tehtyä pitempi ”iltareippailu”, jonka aikana tutuksi tulivat niin ryteiköt, mäet, korkeat kalliot jyrkkine nousuineen ja laskuineen kuin myös suot, ojat, peurat ja hyttyset. Sitten tuli havainto alueella alkaneesta droonivalvonnasta: jälleen yksi haaste lisää! Tähän kaikkiaan kuuden tunnin vetoon sisältyi yhtä ja toista opettavaista tilannetta, mikä tietysti oli tarkoituskin. Puolta yötä lähestyttäessä pelinjohtajalta tuli ilmoitus pelin päättämisestä. Lopun vauhdikas irtiotto – ryntääminen pimeän metsän halki noutopaikalle kiviä ja kantoja väistellen – oli elämys, jonka ainakin allekirjoittanut muistaa pitkään.
– VTO:n tarkoitus on tilauksesta tuottaa harjoittelevalle joukolle oikeanlaista harjoitusvastusta yhteistoiminnassa joukon kouluttajien kanssa. Huomioon voidaan ottaa joukon koko, osaaminen, kalusto sekä harjoitustavoitteet, ja yhdistää nämä harjoitukseen turvallisesti, realistisesti sekä tarinallisesti, Lari kiteyttää ja jatkaa: Siisteintä VTO-keikoilla on päästä toimimaan motivoituneiden ja ongelmanratkaisutaitoisten tyyppien kanssa, jotka ymmärtävät tehtävän palveluluonteen. Pelaamme harjoittelevaa joukkoa paremmaksi, emme siis ole paikalla ”voittamassa” heitä.
– Hakeuduin VTO-kurssille, jotta pääsisin vastatoimintaa harjoittaessani arvioimaan toisen joukon toimia ja siten kehittämään omaa ymmärrystäni erilaisten joukkojen operoinnista ja taktiikoista. Kurssi opettaa toimimaan VTO:ssa turvallisesti, mahdollisia tilanteita ennakoivasti sekä harjoittelevalle joukolle koulutuselämyksiä tuottavasti, avaa nimettömänä pysyttelevä kurssilainen motiivejaan.
Kuusivaiheinen VTO-koulutusohjelma jatkuu: PK 3 järjestettiinon elokuussa.
Teksti ja kuvat: K. Usvasaari
