Kiinnostusta MPK:n ja kaikkien reserviläis- ja vapaaehtoisen maanpuolustuksen järjestöjen tarjoamaa koulutusta kohtaan on ollut todella paljon.
Pääsimme haastattelemaan Panssariprikaatin apulaiskomentaja eversti Oula Asteljokea Hämeen Ilves 2022 -harjoituksessa. Kysyimme häneltä, mitä mieltä hän on vapaaehtoisesta maanpuolustuksesta.
– Vapaaehtoisella maanpuolustuksella on valtava merkitys varsinkin tässä ajanhetkessä, sanoo Asteljoki.
– Puolustusvoimilla on omat lakisääteiset tehtävänsä, joista maavoimissa merkittävimpiä ovat valmiudellisten tehtävien lisäksi asevelvollisten kouluttaminen varusmiesaikana sekä reserviläisten kouluttaminen vapaaehtoisissa- ja kertausharjoituksissa. Vapaaehtoisen maanpuolustuskoulutuksen ja yleensäkin järjestötoiminnan rooli on noussut, sillä kansalaisten kysyntä on lisääntynyt Ukrainan sodan myötä, Asteljoki jatkaa.
Asteljoen mukaan kiinnostusta MPK:n ja kaikkien reserviläis- ja vapaaehtoisen maanpuolustuksen järjestöjen tarjoamaa koulutusta kohtaan on ollut todella paljon.
Tiedustelimme myös Asteljoen näkemystä Hämeen Ilveksestä.
– Hämeen Ilves profiloituu täällä eri lailla kuin muut toiminta-alueemme maanpuolustuskoulutuksen harjoitukset, koska se tarjoaa koulutusta koko valtakunnan alueelle. On myös paljon avoimia kursseja ja mielenkiintoa ovat herättäneet myös kaksi naisille räätälöityä kurssia. Tämän kokoiselle joukko-osastolle ei ole mikään kynnys tukea harjoitusta, tervetuloa vain jatkossakin!
Entäpä apulaiskomentajan tylsin ja hauskin inttimuisto?
– Siihen aikaan viikonloppuvapaat olivat lyhyitä, alkoivat lauantaina puoliltapäivin ja loppuivat sunnuntai-iltana 24:ään mennessä. Kysyin kerran, että olisiko mahdollista päästä lähtemään vapaalle hieman aikaisemmin, jotta kerkeäisin aikaisempaan linja-autoon, enkä joutuisi odottamaan Rovaniemellä kolme tuntia, jotta pääsin parin tunnin bussimatkalle Sodankylään. En koskaan päässyt, varusmiespalveluksensa Lapin rajavartiostossa suorittanut Asteljoki muistelee.
– Hauskin muistoni liittyy siihen, että kun valmistuin aikanaan reserviupseerikoulusta ja menin kokelaaksi Ivaloon. Lokakuun lopun maastoharjoituksessa majoituimme sissitelttaan. Aamulla herätessäni ihmettelin, kun oli niin pimeää, mitään en nähnyt. Kun sitten nostin päätäni muutaman sentin, nenä osui teltan kattoon. Yön aikana oli tullut 20 – 30 senttiä lunta ja teltassa oli tilaa enää keskisalon kohdalta, Asteljoki hymyilee.
Teksti Taina Luoto
Kuva Puolustusvoimat