Siirry sisältöön

25.05.2021

Lauantaina 22. toukokuuta Hattulan ja Hämeenlinnan ulkoilijat ja pihankunnostajat saivat hieraista silmiään, kun ohi sujahti ryhdikäs pyöräkolonna vihreässä maastopuvussaan ja Tuntemattomasta tutuksi tulleessa harmaassa univormussaan. Mitä ihmettä? tuntuivat hämmästyneet katseet kertovan ja ihastuneet hymyt säestävän.

Ne muutamat sadat kantahämäläiset, jotka saivat pyöräilijät sihtiinsä, olivat todellakin onnekkaita: kyseessä oli ainutlaatuinen tilaisuus, jonka MPK Hattulan koulutuspaikka järjesti aivan ensimmäistä kertaa.

Kyseessä oli panssarikenraali Ruben Laguksen kunniaksi polkupyörillä järjestetty Jääkärimarssi. Jääkärikenraalimajuri Lagus on tullut meille suomalaisille hyvin tutuksi muun muassa Mannerheim-ristin ritarina numero 1 ja jatkosodassa 1. jääkäriprikaatin komentajana.

Hämeenlinna herätti ihastusta

Sen lisäksi, että Jääkärimarssille osallistuvat ihastuttivat ohikulkijoita, he myös saivat itsekin vastinetta koko rahalle. 30 kilometrin polkupyörämarssi sateentuoksuisessa, nähtävyyksiä pursuavassa kesämaisemassa tarjosi marssijoille todella huikean elämyksen.

 

MPK:n toiminta on Marja Hurmeelle tuttua, samoin hän on innokas ja osaava pyöräilijä.

– Oli kyllä mahtava tapahtuma! Reitti oli äärettömän hieno, sillä maisemat olivat upeita, ja näin ulkopaikkakuntalaisena marssi tarjosi kyllä parasta antiaan Hämeenlinnasta, ihastelee mynämäkeläinen Marja Hurme.

– Keli oli mitä parhain ja marssin ajoitus oli myös loistava, sillä sade saapui vasta kun pääsimme perille ja olimme putsaamassa pyöriämme, Marja naurahtaa.

Pyhällä tiellä sade yllätti

Mukana ollut Perinneryhmä sen sijaan polki piirun verran pidempään ja poikkesi lopuksi Parolannummea halkovalla Pyhälle tielle. Silloin taivas aukeni.

– Oli erittäin mahtava juttu, että saatiin kunnolla vettä niskaan! Vesisade ei haitannut meitä yhtään, sehän vain lisäsi autenttisuuden tuntua. Jäi vain harmittamaan, ettei tilanteesta saatu valokuvia, kertoo Perinneryhmän johtaja vantaalainen Tuomo Aho.

Jääkärimarssin Perinneryhmän johtaja Tuomo Aho poseeraa Hattulan kirkon edessä.

Maisemasta Tuomo oli samaa mieltä Marjan kanssa.

– Täytyy kiittää Saulia reitistä, onnistunut valinta! Saulilla Tuomo tarkoittaa harjoituksen johtajaa, MPK Hattulan valmiuspäällikkö Sauli Mäentaustaa, jonka piirustuspöydällä reittisuunnitelma oli syntynyt.

Perinneryhmä kunnioittaa historiaa

Perinneryhmässä yhdistyy Raskas Patteristo 1:n perinneyhdistyksen ja Etulinja ry:n aktiiveja.

– Haluamme elävöittää historiaa käyttämällä vanhoja vaatteita, varusteita ja ohjesääntöjä. Olemme tehneet kimpassa kaikenlaisia juttuja, esimerkiksi simuloineet kaukopartiotapahtumia tai tehneet pyöräretkiä. Ryhmän jäsenet kouluttavat muille omia kiinnostusten aiheitaan, vaikkapa pioneeri- tai hiihtopartiotoimintaa, Tuomo kertoo.

– Itse olen kiinnostunut tykkitoiminnasta, sillä isoisäni toimi jatkosodassa tykistössä. Olen parhaillaan organisoimassa hänen ja muiden Raskaspatteristo 1:ssä toimineiden kunniaksi 80-vuotismuistomerkkiä Tohmajärvelle, jossa merkki paljastetaan 4. heinäkuuta, jatkaa Tuomo.

– Ajatuksena on toimia samalla lailla kuin sota-aikana. Pyrimme autenttiseen pukeutumiseen alusasuja myöten. Ne kyllä saattavat hiertää eivätkä tunnu kovin mukavilta päällä, huomauttaa Tuomo hymyillen.

Nasta naisryhmä etujoukkona

Jääkärimarssi toivotti kaikki yli 16-vuotiaat Suomen kansalaiset tervetulleiksi mukaan. Kurssilaiset kertasivat ja oppivat sotilaspolkupyörien käyttöä ja huoltoa sekä harjoittelivat ryhmäajoa. Ajatuksena oli myös herättää kiinnostus fyysisen kunnon ylläpitämiseen ja pyöräilyyn. Koronaviruksen aiheuttamien varotoimien takia tälläkin kurssilla noudatettiin erityistä varovaisuutta.

Minkälaisia polkijoita oli sitten liikenteessä?

Mynämäkeläinen Marja oli ilmoittautunut marssille työkaverinsa ja ystävänsä Hanna-Kaisa Savelan ehdotuksesta. Molemmat ovat tutustuneet vapaaehtoiseen maanpuolustus- ja turvallisuustoimintaan jo kymmenen vuoden ajan muun muassa valtakunnallisissa Naisten Valmiusliiton NASTA-harjoituksissa.

(Toim. huom. Marjaan tutustuinkin ensimmäisen kerran vetämälläni kurssilla Katarina 2018 –harjoituksessa Uudenmaan prikaatissa Raaseporissa.)

Ystävykset Marja Hurme (vas.) ja Hanna-Kaisa Savela poseerasivat upeissa maisemissa Jääkärimarssilla. Taustalla Perinneryhmä ja veden takana Hämeen linna.

Marjalle tulikin yllätyksenä, että Jääkärimarssilla oli mukana myös miehiä.

– Eihän se haitannut ollenkaan, olen aina valmis uuteen! Perinneryhmä oli kyllä kiva yllätys, heillä olivat niin hienot varusteet ja joukko oli näyttävä näky. Olikin hyvä, että meidän ”ryhmä rämämme” toimi etujoukkona, näin ihmisillä oli valmiiksi silmät auki ja he tiesivät odottaa, että tulee jotain hienoa, Marja kertaa päivän kohokohtia iloisena.

Pyöräilyä ja maastovaellusta

Sen lisäksi, että Marjalle MPK:n toiminta oli tuttua, hän oli myös innokas ja osaava pyöräilijä.

– Meillä on aktiivinen naisporukka, pyöräilemme kerran viikossa pidempää lenkkiä. Yleensä kerran kesässä olemme tehneet myös yhden pidemmän reissun, toissakesänä kävimme pyöräillen Ahvenanmaalla ja viime kesänä oli tarkoitus lähetä Pärnuun. Teemme muutakin, esimerkiksi mökkeilemme ja reissaamme yhdessä, Marja listaa.

Seuraavaksi Marja harkitsee Jääkärimarssissa yhtenä ryhmänjohtajana toimineen Satu Rajalan vetämää Maastovaelluksen perusteet -kurssia, joka järjestetään vajaan kuukauden päästä lauantaina 19. kesäkuuta Hämeenlinnassa. Kurssi on varsinaiseen vaellukseen valmistava kurssi. Vaellus 2021 järjestetään 27.-29.8.2021 Ruoveden Helvetinjärven kansallispuiston alueella.

Ryhmänjohtajana Jääkärimarssilla toiminut Satu Rajala antoi kaikkensa etsiessään oikeita kuvakulmia.

Myös Perinneryhmän mainostama Salpavaellus 3.7. Lappeenrannan maisemissa kiinnostaa. (Toim. huom. Kuten myös toimittajaa, joka on jo ilmoittautunut mukaan!)

Aina oppii uutta!

NASTA-harjoituksiin tottunutta Marjaa reilun kahdenkymmenen osallistuja joukko ihmetytti.

– Olen tottunut ”nastoihin” ja niiden isoihin osallistujamääriin, joten tällä pienellä joukolla kaikki tapahtui näppärästi ja sutjakkaasti, meidät oli helppo pitää kasassa, Marja pohdiskelee. Myöskään muu liikenne ei ehtinyt odotella risteyksissä turhan pitkiä aikoja.

Jääkärimarssin hintaa Marja myös kiittelee.

– Saimme kyllä koko rahan edestä, minusta 10 euron osallistumismaksu oli erittäin pieni, sillä se kattoi koko tapahtuman ja kaikki järjestelyt, myös lounaat ja kahvit, sekä heijastimet ja pinssit päälle!

– Oltiin kyllä tosi tyytyväisiä. Lisäksi armeijan varusteet olivat ihan äärettömän hyvät päällä. Materiaali on outo, kun siinä ei tule ollenkaan kuuma, ja lisäksi yhtenäiset asut luovat kivan yhteenkuuluvuuden tunteen, Marja toteaa tyytyväisenä.

Perinneryhmälle Marja halusi lähettää vielä erikseen terveisiä.

– Oli kyllä erittäin kiva pyöräillä heidän kanssaan, olivat ilo silmälle. En tiennyt aikaisemmin tällaisen ryhmän olemassaolostakaan – aina oppii uutta, kun on poissa kotoa, Marja naurahtaa.

Toimittaja oli yksi Jääkärimarssin iloisista polkijoista, tässä täydessä turvavarustuksessa.

”Nyt jäi vähän nälkää”

Palataanpa vielä tuohon kovasti ihailtuun Perinneryhmään.

Seitsemän pyöräilijän Perinneryhmä polki matkansa vanhoilla Puolustusvoimien pyörillä, joista yksi valmistui kalkkiviivoilla edellisenä yönä. Kalusto kesti hienosti ja muutenkin mieli oli korkealla.

– Oli todella hieno päivä, kaikki olivat erittäin mielissään koko hommasta. Tämä oli ensimmäinen tässä laajuudessa toteutettu pyöräreissu. Nyt jäi vähän nälkää ja pitäisi varmastikin järjestää uusi vastaava tilaisuus, Tuomo mietiskelee.

Perinneryhmän jäsen Petri Soini toimi Jääkärimarssilla oman ryhmänsä valokuvaajana.

Muutakin toimintaa Perinneryhmä on lähiaikoina järjestämässä.

– Olen järjestänyt toistakymmentä perinnetykkikurssia Hattulassa, viimeisimmän lokakuussa, ja ensi syksylle kaavailen jälleen uutta, Tuomo kertoo. Nyt kaikki Perinneryhmän ihailijat siis tarkkana!

Tuntemattoman sotilaan jalanjäljissä

Mikä Perinneryhmän jäseniä sitten koukuttaa?

– Meitä kaikkia kiinnostaa sotahistoria, minua erityisesti itseäni tykistön sotahistoria, sillä molemmat isoisäni olivat tykistössä. Minulla on kirjakin aiheesta tekeillä, ja minun laillani moni meistä on istunut Sota-arkistossa eli nykyisessä Kansallisarkistossa. (Toim. huom. Samoin toimittaja.)

– Mutta nälkä kasvaa syödessä ja tätä kokemusta ei saa kirjoja lukemalla, vaan täytyy itse tehdä jotain konkreettisesti.

– Sotaa meistä kukaan ei ihannoi tai halua, haluamme sen sijaan ymmärtää isoisiemme kokemuksia sodassa, Tuomo painottaa.

Perinneryhmä herättää mielikuvan Tuntemattomasta sotilaasta, mikä ei olekaan yhtään virheellinen.

– Raskas Patteristo 1:n perinnejoukolla oli mahdollisuus osallistua uusimman Tuntematon sotilas -elokuvan tekemiseen. Elokuvan alussa ammutaan meidän tykeillämme. Myös etulinjalaisia historian harrastajia oli mukana, Tuomo paljastaa.

Siispä seuraavaksi arvon lukijat voitte kerrata uuden Tuntemattoman sotilaan TV-sarjan tapahtumat Tuomon ja kumppaneiden kanssa. Aika velikultia.

Teksti ja kuvat: Taina Luoto

 

Lue lisää ja ilmoittaudu:

Mikäli jatkosota-ajan moottoroidun tykistön historia ja sen perinteiden vaaliminen kiinnostaa, lue täältä lisää: https://www.rspsto1.fi/

Mikäli toisen maailmansodan historiaa elävöittävän ryhmän toiminta kiinnostaa, seuraa heitä Facebookissa: https://fi-fi.facebook.com/Etulinja

Mikäli maastovaellus kiinnostaa, tutustu MPK Hämeen tulevaan kurssiin ja ilmoittaudu tästä: https://koulutuskalenteri.mpk.fi/Default.aspx?tabid=1054&id=152630

Mikäli polkupyörämarssi kiinnostaa, lue lisää ja ilmoittaudu mukaan Salpavaellukseen tämän linkin kautta: https://koulutuskalenteri.mpk.fi/Koulutuskalenteri/Tutustu-tarkemmin/id/153110

 

Kirjoittajasta: Taina Luoto on helsinkiläinen, jonka juuret juontavat Karjalankannaksen Muolaasta, Viipurista, Kuolemajärveltä ja Laatokan Karjalan Suojärveltä. Lapsuutensa hän vietti Riihimäellä. Taina valmistui Helsingin yliopistosta pääaineenaan poliittinen historia ja pro gradu -työnsä hän kirjoitti Lotta Svärd -järjestöstä. Taina on toiminut vuodesta 2017 lähtien Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen MPK:n Hämeen piirissä vapaaehtoisena tiedottajana ja avustanut myös Karjala-lehteä. Taina on järjestänyt matkoja luovutetulle alueelle Karjalankannakselle, Laatokan Karjalaan sekä jatkosodassa vallatuille alueille Karjalassa. Matkojen teemoina ovat olleet sukujuuret sekä sotiemme tapahtumat.

Arkisto

  • Inga kategorier