Siirry sisältöön
Kaksi maastopukuista henkilöä syksyisessä maastossa harjoittelemassa taisteluensiapua.

Reserviläisten laaja-alainen ja ajantasainen osaaminen hyödyttää niin reserviläistä itseään kuin myös maanpuolustusta. Kuva: Tommi Korhonen/MPK

30.03.2023

Reserviläisen oma aktiivisuus on tärkeä sotilas- ja turvallisuustaitojen ylläpidossa. Kouluttautumalla monipuolisesti eri kursseilla jokainen reserviläinen voi kehittää omaa aselajiosaamistaan sekä vahventaa taistelijan tärkeimpiä taitoja.

Sanotaan, että ampumataito on taistelijan tärkein taito. Hyvänä haastajana toimii kuitenkin taisteluensiapu, jonka merkitystä on korostettu etenkin nykyaikaisessa taistelumenetelmässä.

Taisteluensiapukurssille osallistuneet Roosa Nevalainen, Katri Tuononen ja Roosa Immonen ovat pitäneet viikonlopun mittaista koulutusta hyvänä kertauksena tärkeästä aiheesta ja mahdollisuutena oppia uutta.

– Hyvä kurssi on kyllä ollut. Ollaan opittu paljon kaikkia uusia taitoja ja harjoiteltu niitä niin, että sitten kun on joku hätätilanne, niin oppi tulee selkärangasta ja tietää mitä tekee ja milloin tekee. Se on tärkeää, että saa oikeasti tarvittavaa apua ja saa heti autettua, he kertovat.

Taisteluensiavun perusteet ovat kaikille tuttuja varusmiespalveluksen pohjalta. Syvempääkin osaamista löytyy Tuonosen osalta lääkintämiehen tehtävistä sekä Immosella ensihoidon puolelta, mutta jokainen heistä pitää perusjuttujenkin kertaamista tärkeänä.

Kolme henkilöä seisoo rivissä. Kurssille osallistujat vasemmalta oikealle Roosa Nevalainen, Katri Tuononen ja Roosa Immonen.

Roosa Nevalainen, Katri Tuononen ja Roosa Immonen ovat tykänneet taisteluensiapukurssin monipuolisista ja haastavista harjoitteista. Kuva: Tommi Korhonen

– Intissä käytiin vain kiristysside läpi, mutta siviilissä ensihoitopuolella on saanut lisää oppia aiheesta. Täällä toki realisoituu ne kenttäolosuhteiden resurssit, jotka ovat niin erilaiset. Hyvää oppia kuitenkin, kertoo Immonen.

Kaksi henkilöä harjoittelee taisteluensiapua, kouluttaja katsoo suoritusta.

Case-tilanteissa testattiin oppijoiden nopeaa reagointi- ja päätöksentekokykyä. Kuva: Tommi Korhonen

– On täällä tullut aika paljon samoja asioita kuin intissä lääkintämieskurssilla. Täällä tosin keskitytään enemmän taistelupelastajana toimimiseen, joka on erilaisempaa kuin mihin on tottunut. Onhan se vähän erilainen tilanne, että taistelupelastaja on pääasiassa taistelemassa mukana ja jos jotain sattuu niin sitten se menee sinne apuun. Hyvä on ollut kuitenkin kerrata, on vähän ehkä saattanut asiat unohtua, Tuononen toteaa.

Erityisesti heidän mieleensä on jäänyt viimeisen kurssipäivän soveltavat case-tilanteet, joihin oli otettu mukaan elementtejä rakennetun alueen taistelusta. Vauhdikkaat ja yllättävät tilanteet opettivat soveltamaan käytännön taitoja laaja-alaisesti:

– Mieleenpainuvinta oli se, miten paljon se vaatii rakennetulla alueella, että joutuu miettimään suojaisan paikan ja ettei hätiköi. Tuli vähän mietittyä eri näkökulmia, että mihin kannattaa mennä ja mitä kannattaa tehdä, jotta päästään vielä oikeasti ulos siitä rakennuksesta. Myös ryhmänjohtajana toimimisessa ja tilanteen organisoinnissa on päässyt haastamaan itseään, Nevalainen tuumii.

 

Taisteluensiavun taidoista on hyötyä siviilissäkin

Kurssin kouluttajat Jussi Ollikainen ja Elina Raerinne ovat olleet tyytyväisiä oppijoiden vahvaan motivaatioon ja kannustavaan ilmapiiriin. Kun kyse on vapaaehtoisesta toiminnasta, on jokaisella halua oppia, kyky ottaa palautetta vastaan ja kehittyä.

– Olemme myös kouluttajina pystyneet oppimaan kurssilaisilta paljon. Mukana on monen alan koulutusta saaneita, keskustelua ja kysymyksiä on noussut paljon ja olemme kaikki saaneet erilaista näkökulmaa aiheeseen, Ollikainen kertoo.

Kurssin alussa käytiin läpi teoriaa, minkä jälkeen koulutusta jatkettiin käytännön suoritteilla. Osattavien aiheiden lista on laaja, ja käytännön taitoja on päästy opettelemaan mm. kiristyssiteen käytössä, paineilmarinnan purussa sekä ilmateiden haltuunotossa nenänieluputken avulla.

– Koulutuksen runkona toimii jokaiselle armeijan käyneelle tuttu cABC, minkä lisäksi koulutimme vielä D:n ja E:n. Tätä samaa runkoa voi käyttää siviilissäkin, jos sattuu vaikka ensimmäisenä onnettomuuspaikalle. Kurssilta voi myös saada siten hyviä vinkkejä siviilipuolen lääkintäänkin, Raerinne vinkkaa.

Taisteluensiavussa käytetään cABC-protokollaa, jonka avulla tarkastetaan ja hoidetaan vaiheittain potilaan henkeä uhkaava verenvuoto (catastrophic haemorrhage), ilmateiden tila (Airway), hengityksen tila (Breathing) sekä verenkierto ja -vuodot (Circulation). Lisäksi voidaan tarkastaa tajunnan taso ja neurologinen tila (Disability) sekä muut näkyvät vammat (Exposure). Samaa kaavaa käytetään myös siviilipuolen lääkinnässä ja ensihoidossa.

Vaikka soveltava vaihe onkin haastanut osallistujia monella tapaa, ovat kouluttajat tyytyväisiä oppimistuloksiin. Eri kursseilta opittujen asioiden yhdistäminen taistelijan perustaitojen opintokokonaisuudeksi on konkretisoitunut hyvin.

– Taistelu rakennetulla alueella yhdistettynä taisteluensiapuun vaatii totuttautumista, mutta oppiminen on ollut nousujohteista. On haastavaa, kun pitää ottaa huomioon monta eri osa-aluetta ja sen lisäksi olla unohtamatta sitä tehtävää, mikä on aina se ensisijainen asia. Jos meillä olisi vaikka viikon kestävä kurssi tästä aiheesta niin oltaisiin aika huippuja, he tuumaavat.

Taisteluensiapukurssin kouluttajat. Vasemmalla Jussi Ollikainen ja oikealla Elina Raerinne.

Monipotilastilanteet ja taisteluympäristö antoivat paljon oppia niin kurssilaisille kuin kouluttajille, pohtivat taisteluensiapukurssin kouluttajat Jussi Ollikainen ja Elina Raerinne. Kuva: Tommi Korhonen

Sekä Ollikainen että Raerinne toimivat palveluksessa lääkintäaliupseereina ja työskentelevät nyt terveydenhuollossa. Taisteluensiapuosaamista – ja ensiaputaitoja yleensäkin – he kannustavat jokaisen reserviläisen ylläpitämään muun sotilaallisen osaamisen ohella:

– Kannattaa kouluttautua ja käydä kursseilla myös oman aselajin ulkopuolella. Käymällä näitä koulutuksia ja hankkimalla myös siviilipuolen osaamista pystyy rakentamaan kokonaisuuden itselleen ja hahmottamaan myös muiden toimivien joukkojen toimintaa. Myös peruskunnosta ja omasta hyvinvoinnista on tärkeää pitää huoli, sillä se auttaa jaksamaan näillä kursseilla eteenpäin.

 

Uutta oppia myös vanhemmalle polvelle

Myös kurssinjohtaja Heikki Kokko kiittelee myönteistä asennetta ja rakentavaa keskustelua, mitä kurssin osallistujien kesken on noussut. Perustason kurssiin on saatu mahdutettua monta tärkeää aihetta, jotka jokaisen taistelijan olisi hyvä tietää.

Kaksi maastopukuista henkilöä harjoittelemassa taisteluensiapua. Kolmas henkilö tähystää rynnäkkökiväärillä.

Henkeä pelastavan ensiavun ohella tehtävän jatkaminen on tärkeää. Kuva: Tommi Korhonen

– Osalle vanhemmista kurssilaisista tämän muotoinen toiminta on täysin uutta. Tämän tyylistä lääkintämies-taistelupelastaja-formaattia alettiin voimallisemmin kouluttaa vasta vuoden 2015 jälkeen, eli sitä ennen palveluksen suorittaneet eivät tiedä tästä oikeastaan mitään. Ennen kurssia suoritetulla PVMoodle-aineistolla ja käytännön harjoitteilla päästiin kuitenkin tekemään ja toimimaan, ja se on koettu kurssilaisten puolelta hyväksi, Kokko kertoo.

Laaja-alaisesta kouluttautumisesta Kokko on samaa mieltä kuin muutkin. Taistelijan perustaidot ovat tärkeitä ja reserviläisen oma-aloitteisuus sekä ajankohtainen osaaminen korostuu entistä enemmän:

– Nykyisen maailmanpoliittisen tilanteen vallitessa lämpimästi suosittelen, että jokainen yksittäinen reserviläinen kehittää niin omia ensiaputaitojaan kuin taistelijan taitoja ja hakeutuu rohkeasti kursseille. Se antaa turvallisuuden tunnetta, kun tietää että osaa toimia poikkeusoloissa tai onnettomuustilanteissa.

 

Tämä artikkeli on ensimmäinen osa juttusarjaa, jossa käsitellään joka taistelijan taitoja kehittäviä kursseja Savo-Karjalan maanpuolustuspiirin alueella. Tänä keväänä taitoja voi päästä kehittämään mm. Panssarintorjunnan peruskurssilla, Taistelijan pioneeritaidot-kurssilla sekä Taisteluensiapukurssilla. Muihin tärkeitä sotilaallisia taitoja kehittäviin kursseihin voit tutustua MPK:n koulutuskalenterissa.

Teksti: Milja Muikku
Kuvat: Tommi Korhonen

Arkisto

  • Inga kategorier