Armeija marssii sähköllä

28.04.2022

Mitä pidemmälle teknologia on kehittynyt, sitä riippuvaisemmaksi armeija on tullut sähköstä. Tilanne on jo käytännössä sellainen, etteivät asevoimat kerta kaikkiaan pysty toimimaan ilman virtaa – niin moni osa-alue armeijassa nojaa sähköisiin apuvälineisiin.

Eikä nyt puhuta pelkästään moderneista asejärjestelmistä. Sähköä tarvitaan myös viestintään, lääkintäasemille, muonitukseen ja ylipäätään huoltoon. Johtamisjärjestelmät eivät toimi ilman sähköä, ja jokaisen rintamalla operoivan sotilaankin täytyy ladata teknisten apuvälineidensä akkuja.

Niinpä maastossa toimivan armeijan käytössä täytyy jatkuvasti olla kenttäsähköverkko. Ja koska kysymyksessä on toimintakyvyn kannalta tuikitärkeä asia, tällaista verkkoa ei kuka tahansa saa tai pysty rakentamaan tai purkamaan.

Jos siviilissäkin on tarkat säännöt sille, mitä sähkötöitä täytyy jättää koulutetuille ammattilaisille, on Puolustusvoimissa protokolla vielä tiukempi. Kenttäsähköverkkoa ja sähkövoimakoneita saavat hoitaa ainoastaan niiden käyttöön perehdytetyt henkilöt. Poikkeuksia ei ole, vaikka kysymyksessä olisi niin arkipäiväinen asia kuin lampun vaihtaminen.

Kolmen kurssin voimin

Hämeen Panssariprikaatin alueella Parolannummella järjestettiin 22.–24. huhtikuuta kolme sähkövoimajärjestelmäkurssia, joissa opastettiin kiinnostuneita kenttäsähköverkon käyttöön. Paikalla oli yli kolmekymmentä osallistujaa, joista osa oli kokeneita sähköalan ammattilaisia, osa muuten vain aiheesta kiinnostuneita.

Kurssien välinen jako on selkeä. Ensimmäisellä kussitasolla opetetaan sähkömaailman perusteita, ja kurssin näyttökokeen suorittaneet saavat käyttäjätason lisenssin sähkövoimakoneiden sekä kenttäsähköverkon käyttöön. Kakkostasolle osallistuvat ne, jotka haluavat itse ryhtyä kouluttajiksi, ja kolmannella tasolla perehdytetään syvällisemmin erilaisiin sähkövoimakäytön sovellettuihin käytännön ratkaisuihin.

Suunniteltavaa riittää ykköskurssilta alkaen. Sähkökeskusten ja vikavirtasuojakytkinten käytön lisäksi täytyy esimerkiksi osata järjestää kaapeloinnit niin, etteivät sähköjohdot ruhjoudu ajoneuvojen alle. Maastossa ja muissa sovelletuissa kohteissa olosuhteet ovat aina vaativammat kuin kotioloissa. Metsässä tapaa olla kosteaa, ja sähkö ja vesi ovat vaarallinen yhdistelmä.

Sähköalalla työskentelevä Olivia Roos osallistui viikonloppuna ykköskurssille. Koulutuksen anti tuntui mielenkiintoiselta.

 

“Oikein positivinen kokemus tämä on ollut.

Täällä syventyy se osaaminen, mitä on aikaisemmin jo saatu, ja lisäksi tulee paljon kaikenlaista uutta pikkutietoa”, Roos sanoo.

 

 

 

Useita MPK:n kursseja suorittanut ja itse taistelupelastajia kouluttava Antti Elolähde on puolestaan kiinnostunut sähköjärjestelmistä siviiliammattinsakin puolesta.

“Olen vaihtamassa alaa sairaanhoitajasta sähköinsinööriksi, ja tämä kurssi tukee sitä tavoitetta”, Elolähde sanoo ja jatkaa:

“Hyvin olen viihtynyt. Täällä on ollut vähän eri kurssirutiini kuin jossain muualla on ollut, ja kouluttajien kanssa on voinut jutella aika rennosti niitä näitä.”

 

Teoriasta tositoimiin

Kurssit etenivät rivakkaa tahtia. Perjantai-iltana ykköskurssilaiset saivat pohjustavan opastuksen sähkötekniikan perusteisiin. Lauantaina harjoituksia alettiin tehdä enemmän käytännössä, ja päivän päätteeksi esiteltiin jo osaamista kouluttajille.

Kakkoskurssilaiset valvoivat rasteilla, miten hyvin osallistujat olivat omaksuneet kenttäsähköverkon turvallisuusvaatimukset ja käyttöperiaatteet. Kolmannen kurssitason väki puolestaan seurasi kouluttajien valmiutta opettaa asioita.

Sunnuntaina toteutettiin viikonlopun pääharjoitus. Ykköskurssin osallistujat jaettiin kahteen puolijoukkueeseen, joista kummankin tuli vuorollaan rakentaa maastoon yksinkertainen sähkövoimakoneella sähköä syöttävä kenttäsähköverkko. Toimintaa vaikeuttivat upottavat lumihanget sekä järjestäjien viime hetkellä ilmoittamat lisähaasteet: harjoitukseen kuului ajatus kuvitteellisen vihollisen lähestyvästä hyökkäyksestä, ja kurssilaisten tuli tehdä verkosta puolustajien tarpeisiin sopiva.

Lopulta jokainen ensimmäiselle kurssitasolle osallistunut sai lisenssinsä. Suomessa on taas parikymmentä perehdytettyä kenttäsähköverkon käyttäjää enemmän.
Eikä heitä ole koskaan liikaa. Armeija marssii vatsallaan, tuumasi Napoleon muinoin – varmasti totta, mutta kyllä se marssii 2020-luvulla myös vahvasti sähköllä.

 

Teksti ja kuvat: Saku Schildt