Maaliskuun Superviikonloppu Upinniemen ja Dragsvikin koulutuspaikoilla

21.03.2023

MPK:n koulutuksilla turvataan osaltaan Puolustusvoimien reservin ajantasainen osaaminen. Osana sotilaallista valmiutta palvelevaa koulutusta (SOTVA) Meripuolustuspiiri järjesti 10.-12.3.2023 vapaaehtoisille reserviläisille suunnatun laajan koulutusviikonlopun, joka käsitti kaikkiaan 17 eri kurssia. Osallistujamäärä oli yhteensä n 280 henkeä. Kurssit toteutettiin Upinniemessä sekä Dragsvikissa/Syndalenissa.

Kurssikattaus oli varsin laaja. Suuri osa koulutuksista liittyi tavalla tai toisella ampumakoulutukseen (pistooli, kivääri, RK) ja ammunnan johdon kouluttamiseen. Kursseja oli myös tulenjohdosta, esikuntatyöskentelystä ja kouluttajakoulutuksesta sekä tietenkin huollon tukikurssi. Näiden lsäksi oli hieman erikoisempaakin tarjontaa, esim. Maastoskootterikurssi, Sähkövoimajärjestelmät 1 (SVJK 1) sekä yhteistyössä Merisotakoulun kanssa toteutetut Meritulenjohdon kouluttajakurssi 1 sekä ITkk 12,7 -kurssi, joilla kouluttajat olivat Merisotakoulun puolesta, mutta koulutus tapahtui Upinniemessä.

Sähkövoimajärjestelmät 1 -kurssilla tavoitteena oli oppia sähkövoimakoneen turvallinen käyttö, käyttäjätason huolto sekä hyvän, toimivan ja turvallisen kenttäsähköverkon rakentaminen. Avainsanoina olivat taito ja turvallisuus. Kurssin perusteella on mahdollista myöntää PV:n käyttäjätason lisenssi alle ja yli 10kVA sähkövoimakoneille ja kenttäsähköverkolle. Viikonlopun aikana opeteltiin käyttämään useita erilaisia ja -kokoisia varavoimakoneita, jotka soveltuvat erilaisiin tarpeisiin.

 

Ensin opetettiin teoriaa (kuva 1) eli sähkötekniikan perusteita ja turvallisuusmääräyksiä, sen jälkeen siirryttiin rastikoulutuksen pariin eli läheiseen metsikköön tekemään soveltavia harjoituksia. Hienosti näytti kenttäolosuhteisiin rakennettu verkko toimivan, kun suuri dieselkäyttöinen, hinattava 30 kVA sähkövoimakone (kuva 2) puksutti pihassa, ja verkon ääripäässä oli kuvitteellisiin telttoihinkin saatu valot palamaan. Lopuksi oli annettava näyttökoe. (kuva 3)

 

 

 

 

 

SVJK-kurssilla kyse ei suinkaan ollut rakettitieteestä: kurssilaisista arviolta vain noin puolet oli insinööritaustaisia, toinen puoli oli aivan muiden alojen edustajia. Tämän kurssin käytyään ja lisenssin saatuaan kouluttautumista voi jatkaa; SVJK -kursseja järjestetään kaikkiaan neljää eri tasoa, ja suuntautua voi myös kouluttajapolulle. Lisäksi MPK järjestää myös tavallisille kansalaisille suunnattuja, päivän mittaisia kansalaisen varavoimakursseja osana varautumis- ja turvallisuuskoulutusta (VARTU). (kuva 4)

 

Meritulenjohdon kouluttajakurssi 1:n sisältöön kuului mm siirtyminen tehtäväalueelle, sanomalaitteet, tähystystiedustelu, hyvän tähystyspaikan rakentaminen, tulenjohdon välineet ja perusteet, maa- ja meritulenjohdon eroavaisuudet, lepopaikan perusteet, partion toiminta tehtävän ollessa päällä sekä omasuoja. Kurssin lauantai alkoi väylänvalvontatehtävän osalta varsin haasteellisissa sääolosuhteissa. Upinniemessä kävi hyytävä tuuli, joka voimisti pakkasen purevuutta ja oli vaarassa saada aikaan leijupakastettuja kurssilaisia. Sankka lumipyry teki näkyvyyden merelle todella kehnoksi. Kouluttajat antoivat kurssilaisille tehtäväksi rakentaa tähystyspaikka, jonka ensimmäinen versio tehtiin ilman ohjeita (kuva 5).

 

Kyseinen tähyviritelmä ei tosin läpäissyt lopputarkastusta, mutta se toimi oivana havaintomateriaalina siitä, mitä seikkoja sijoittamisessa ja rakentamisessa tulisi ottaa huomioon, jotta tähyilijät pysyvät suojassa niin tulelta, tuulelta kuin katseiltakin mutta pystyvät silti itse tarkkailemaan tapahtumia merellä. Kun huomiot oli yhdessä käyty läpi, ensimmäinen yritys purettiin ja sen tilalle rakennettiin varsin mallikelpoinen versio Tähy 2.0. (kuva 6)

Loppu hyvin, kaikki hyvin.

Ilmatorjuntakonekivääri 12,7 -kouluttajakurssin tavoitteena on, että kurssin jälkeen kurssilainen osaa ITkk 12,7:n käytön ja hallitsee sen kouluttamisen. Viikonlopun aikana perehdyttiin myös aseen taktiseen käyttöön ja huoltoon sekä opeteltiin simulaattorin käyttöä. Sunnuntaiaamun soveltavaa harjoitusta suosi pikkupakkanen kera huikaisevan auringonpaisteen. Tapahtumia seuratessa tuli isänmaallinen mieli, kun kurssin osallistujat lumipuvuissaan kantoivat ei-niin-kevyen ilmatorjuntakonekivääri 12,7:n korkean kallion laelle vitivalkoisessa hangessa kahlaten, ja yllä kaartui sinistäkin sinisempi taivas: Suomen lipun värit. Kurssilaiset oli jaettu kahteen ryhmään, jotka kumpikin rakensivat oman tuliaseman ja suojasivat sen (kuva 7).

ITkk 12,7:n jalustassa olevaan ”purjeeseen” ei löytynyt sillä erää sopivia kiviä painoksi, mutta joku nokkela sujautti purjeeseen paperin, jossa luki ”90 kg kiviä” merkitsemään viitteellisesti tarvittavaa painoa, jotta konekivääri malttaisi käytössä pysyä asemissaan eikä poukkaisi sijoiltaan. Kun konstit loppuu, niin keinot alkaa! Taisipa joku kurssilaisistakin kokeilla käpertyä purjeeseen painoksi ja käyhän se niinkin jollei muuta painoa ole saatavilla – tosin kuulosuojaimet olisivat varmasti tositilanteessa tarpeen.

 

 

 

Dragsvikin koulutuspaikalla Syndalenissa kurssitettiin muun muassa Hajautettuun taisteluun rannikolla ja saaristossa (HTRS 3). Kurssi oli suunnattu kaikille niille reserviläisille, jotka haluavat parantaa omaa osaamistaan rannikkojääkärijoukkueen taisteluun liittyen. Rastikoulutukseen kuului mm maastontiedustelua, tukikohdan naamiointia (kuva 8), tähystystä, etäisyyden arviointia, taistelijan perustaitoja, toimintaa tulen alla sekä taisteluensiapua.

 

Viimeksi mainitulla rastilla tehtiin mm tärkeä käytännön havainto: jos haavoittunutta henkilöä joudutaan siirtämään hangessa raahaten, on hyvä muistaa laittaa hänelle huppu päähän, koska muutoin lumi menee suoraan kauluksesta sisään… Rastikoulutuksen jälkeen siirryttiin soveltaviin tehtäviin ja harjoiteltiin myös pimeätoimintaa. Tällä kurssilla tuntui innostus olevan todella huipussaan. Mukana oli väkeä ”kerran rannikkojääkäri, aina rannikkojääkäri” -asenteella, mutta myös sellaisia, jotka olivat suorittaneet aikanaan asepalveluksensa ”kuivalla maalla” ja halusivat siitä syystä nyt nähdä ja oppia toimintaa aivan eri ympäristössä ja laajentaa siten näkökulmaansa (kuva 9).

Superviikonlopun tarjontaan kuului myös Huollon tukikurssi 1, jonka tavoitteena on oppia huoltamaan, perustamaan ja purkamaan harjoitusviikonlopun kurssit ja jolla koulutettiin lisää osaajia huolehtimaan siitä, että Meripuolustuspiirin kursseilla kaikki toimii aina varusteista muonitukseen saakka. Kun kaikki toimii hyvin, ei toimivan huollon todellista merkitystä välttämättä edes tule ajatelleeksi, mutta koetapa miettiä, miltä tuntuisi yrittää toimia päiväkausia maastossa ilman kunnollisia ja toimivia varusteita, nälän kurniessa vatsassa, polttopuut lopussa… Niinpä! (Kuva 10) Tämänkin kurssiviikonlopun huollosta ja kurssilaisista on sanottavana pelkkää hyvää, kaikki toimi ja mukana tuntui olevan todella ystävällistä ja asialle omistautunutta porukkaa.

Jos oli kurssikirjo laaja, niin sitä oli myös osallistujien tausta. Mukana oli sekä melko hiljattain asepalveluksensa suorittaneita että myös varttuneempaa väkeä. Ihmisiä eri aloilta. Oli niitä, jotka tulivat verestämään ja päivittämään vanhoja, jo kertaalleen opittuja asioita, ja paljon oli myös niitä, joilla koulutettava asia oli täysin uutta. Yhteistä kaikille kurssiviikonloppuun osallistuneille vaikutti olevan se, että maanpuolustustahto ja motivaatio olivat korkealla ja tahto osallistua yhdessä tekemiseen todella vahva. Ja miksi ei olisi, sillä niin innostunutta ja innostavaa porukkaa oli mukana sekä kurssilaisissa että kouluttajissa. Vaikka asioita tehtiinkin tosissaan, niitä ei suinkaan tehty totisina. Ainakaan koko aikaa. (Kuva 11)

 

Tule sinäkin mukaan seuraaville MPK:n ja MERIPP:n kursseille!

Teksti: Kaisa Usvasaari

Kuvat: Esa Aittokallio