07.01.2022
Res. kapteeni Mika Antolan puhe MPK:n palkitsemis- ja vuosipäiväntilaisuudessa Jyväskylässä 17.12.2021. Antola toimii Jyväskylässä NORSSI:n apulaisrehtorina ja Ilmapuolustuspiirin sitoutuneena kouluttajana.
Herra kenraali ja muut vuosipäivän viettäjät!
Oma matkani MPK:n parissa alkoi vuonna 2003 kevytasekurssilla Hallin varuskunnassa. Meno oli hieman toisenlaista, kuin MPK:n kursseilla tänä päivänä. Mieliinpainuvin taisi olla vuoden 2004 kevytasekurssi, jonka aikana ammuttiin myös ”emmalla, maximilla, peltiheikillä”. Ensimmäinen kenttälääkintäkurssini noilta ajoilta oli myös melko ainutkertainen: olin kurssilla ainoa, jolla ei ollut vähintäänkin ammatillista ensihoitotaustaa ja ensimmäinen harjoitteluni oli ”intubointi laryngoskoopilla” avustaen.
Monenlaista kurssia on tullut sittemmin käytyä ja lopulta myös harjoituksenjohtajatutkinto. Nykyään tulee silloin tällöin poimittua koulutuskalenterista uusi kurssi ihan mielenkiintoisen aiheen tai sisällön takia, jos vaikka löytyisi jokin uusi juttu tai näkökulma hyödynnettäväksi omissa koulutuksissa. Pääpaino omassa MPK-toiminnassa on jo toki useamman vuoden ollut toimia itse kouluttajana, kurssinjohtajana tai harjoituksenjohtajana.
Nykyään tai ainakin tulevina vuosina reserviläisen MPK polku on johdonmukaisempi ja lomittuu PVVEH:n ja PVKH:n kanssa suunnitelmallisesti. Se tukee entistä paremmin reserviläisen sodan ajan tehtävässä harjaantumisen mahdollistaen kouluttautumisen esimiestehtäviin tai/ja MPK:n tukitehtäviin. Tästä syystä onkin ollut ilahduttavaa, että olen voinut itse osaltani vaikuttaa tulevien koulutuspolkujen suunnitteluun ja testaamiseen oman sodanajan joukkoni osalta.
Vielä ajatuksia pedagogisena huomiona MPK:n valtakunnallisten koulutusohjelmien rakentamiseen: koulutusohjelmissa tietty toimintaa ohjaava yhtenäinen rakenne ja pääsisältö helpottavat kursseja suunnittelevien työtä ja resurssitarpeiden ennakointia, mutta tässäkin pitää muistaa kohtuus, jotta suunnittelussa ja toteutuksissa pystytään riittävästi huomioimaan koulutuksen tilaajan tarpeet ja sovellukset.
On tärkeätä välttää liian tiukkojen normien asettamista – milloin lainsäädäntö tai puolustusvoimien ohjeistukset eivät sitä edellytä. Valtakunnallisissa koulutusohjelmissa tarkkaa aikaan sidottuja kurssien päiväohjelmia ei mielestäni tarvita, vaan tarvitaan malli toteutuksesta, jossa koulutettavan aihepiirin keskeiset kohdat on huomioitu ja joita voidaan sitten soveltaa koulutuspaikkojen tarpeiden mukaisesti. Tällainen rakennehan Suomessa on käytössä lähes kaikissa oppilaitoksissakin: opetussuunnitelmien perusteista tai vastaavista ohjausasiakirjoista tehdään oppilaitoskohtainen sovellus.
Ja näin lopuksi: mikä edellä esille tulleiden seikkojen lisäksi motivoi minua MPK:n toimintaan ja maanpuolustustyöhön?
Itse en koe tätä harrastukseksi vaan enemmän velvollisuudeksi osallistua kaiken yhteiskuntamme tarjoaman hyvän suojaamiseen. Samalla menneiden sukupolvien työ ja uhraukset muistaen. Se, että olen alun perin Jyväskylästä vaikuttaa siihen, että arvostan erityisesti toimintaa Keski-Suomessa. Päivätyössäni opettajana ja ohjaajana voin esittää näitä ajatuksia nuorille ja kannustaa heitä maanpuolustustoimintaan ja mukaan polulle MPK:n toimintaan tutustumis-, varautumis ja turvallisuuskurssien kautta kohti varusmiespalvelusta ja reserviä. Ja kenties uusiksi innokkaiksi MPK:n aktiivitoimijoiksi!
Hyvää Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen vuosipäivää kaikille!
Mika Antola
HUOM. Alkuperäistä puhetta on hieman tiivistetty ilmapuolustuspiirin toimistolla.