Minäkö mukaan muonahuoltoon

22.03.2022

Voisiko kenttämuonituskurssi olla juuri minua varten.

Mitä minä voisin tehdä?

Näinä päivinä moni selaa kurssikalenteria ja ehkä pohtii, millä kurssilla voisi oppia uutta tai kerrata jo olemassa olevia taitoja. Yksi erittäin hyvä vaihtoehto on huolto ja muonitus.

Hollolassa pidettävän KevätHälvä -harjoituksen kenttämuonituskurssiin valmistautuu kurssinjohtaja Maire Kärkäs. Maire kuvailee itseään ”58-vuotiaaksi siviilitädiksi Hämeenkoskelta”. Ensimmäiselle MPK:n kurssilleen hän osallistui keväällä 2003. ”Siitä se kipinä sitten lähti: Oli mielenkiintoinen ympäristö oppia uutta, tutustua uusiin ihmisiin ja tavata vanhoja tuttuja. Teen toimistotyötä ja olen siis mukavuusalueeni ulkopuolella, kotona ruokavahvuudessa meitä on vain kaksi + kaksi kissaa. Pikkuhiljaa on osaaminen karttunut, ja omiin taitoihin alkanut luottaa, MPK:n Lahden koulutuspaikan väen hyvällä tuella olen nyt kurssinjohtajana”.

Ensikertalaisena kurssille?

Maire vakuuttaa, että kaikille halukkaille kurssilaisille löytyy sopiva tehtävä: ”Muonitus muodostuu pienistä palasista. Sieltä löytyy kevyttä tekemistä ja raskastakin työtä aina ruoan teosta lämpöastioiden tiskaamiseen ja halon hakkaamiseen, sekä materiaalin pakkaamiseen jokaiseen ruokailuun”.

Kurssille ei ole erikoisvaatimuksia. Esim. hygieniapassia ei kurssilainen välttämättä tarvitse, ryhmän vetäjältä sen tulee löytyä. Luonnollisesti kurssille tulee saapua terveenä. Suurimman osan päivää kurssilaiset toimivat huoltoleirin keittokatoksella, eli ulkoilmassa, mutta katto päänsä päällä. Suojavaatetuksen saa kurssin ajaksi käyttöön, mutta omaa lämmintä vaatetta on hyvä varata matkaan.  ”Itse käytän lisäksi omia kenkiä, mitkä ovat oikean kokoiset ja jalkaan sopivat. Olemme paljon ns. jalan päällä. Myös omat työkäsineet voivat olla mukavammat ja sopivammat, kuin lainatut”, Maire vinkkaa.

Muonituksen väelle on luvassa iltaisin pikku bonus, sillä muonan väki saunoo päivittäin. Saunan jälkeen kutsuu majoitus; Se toteutuu parakkiolosuhteissa, eli valo, lämpö ja punkka löytyvät. Jälleen kokeneen kurssinjohtajan tipsi: ”Korvatulpat! Suosittelen etenkin herkkäunisille!”

Lopuksi; Mikä saa Mairen lähtemään   toiminnan pariin? ”Kyllä se on yhteenkuuluvuus, uusien taitojen oppiminen, pienin askelin aina eteenpäin. Eri paikoissa on erilaiset olosuhteet, sopeutuminen muuttuviin tilanteisiin. Oppia ja nähdä mikä on ruokahuollon tärkeys ja merkitys”.

Kuulostavat kaikki taidoilta, joilla on käyttöä paitsi arkielämässä, myös poikkeustilanteessa.

Lue lisää ja ilmoittaudu alla olevasta linkistä.
https://koulutuskalenteri.mpk.fi/Koulutuskalenteri/Tutustu-tarkemmin/id/156806

Teksti: Satu-Maarit Alander
Kuvat: Jouko Liikanen ja Anne Seulanto

• Jaa
• Tweet