MERIKOTKA 25

28.05.2025

MERIKOTKA 25 -harjoitus Upinniemessä 16. – 18. 5.

Kevään suurimpaan harjoitukseen kerääntyi varuskunnan täydeltä väkeä kouluttautumaan erilaisilla sotilaallisia valmiuksia (SOTVA) sekä varautumista ja turvallisuutta (VARTU) palvelevilla kursseilla. Osa koulutuksista oli avoimia, osa oli kohdennettu erikseen kutsutuille. Lisäksi käynnissä oli lukuisia reserviläisten omia vapaaehtoisia harjoituksia (VEH). Koulutukset olivat Meripuolustuspiirin (MERIPP) tuottamia yhdessä Rannikkoprikaatin (RPR) sekä Merisotakoulun (MSK) kanssa. Taistelupuolen harjoituspaletti oli todella värikäs ulottuen aina kohteensuojauksesta tiedusteluun, kenttälääkinnästä tulenjohtoon – ja kaikkeen mahdolliseen sillä välillä, sillä erilaisia koulutuksia oli viikonlopun aikana liki parikymmentä. Harjoittelualue kurottui varuskunnan ja sen ilmatilan lisäksi myös ulos merelle ja saaristoon. Säiden haltija piti osallistujat valppaina: harjoitus alkoi varsin kesäisissä lämpötiloissa ja auringonpaisteessa, viileni välillä tuntuvasti sekä hieman tuuletti ja sadettikin. Tuulen tikahduttua kehkeytyi merelle huikea usva, joka kietoi niin saaret kuin koko merialueenkin runolliseen peittoonsa. Sitten taas kirkastui ja lämpeni, ja hiirenkorvat suorastaan poksahtelivat auki verhoten koko Upinniemen herkkään vaaleanvihreään pitsiin. Näissä hämäävän kauniissa kulisseissa kuhisi kuitenkin koko ajan; koulutus- ja harjoitustoiminta oli täydessä käynnissä joka taholla. Ollos huoleton, sillä valveill’ olivat niin pojat, tyttäret kuin koiratkin – me kaikki yhdessä.

Putoamisvaarallisella alueella työskentelyn kurssi (PVAT) eli köysipelastamisen kurssi edusti aivan uutta antia MERIPP:n tarjonnassa. Osallistujat olivat pelastusjoukkueeseen kuuluvia reserviläisiä, jotka olivat jo aiemmin suorittaneet PVAT 1 ja 2 -kurssit. Koulutuksessa kerrattiin köysipelastamisen eri tekniikoita sekä pelastusvälineistön käyttöä, turvallisuus etusijalla. Aluksi harjoiteltiin pelastamista yläilmoista. Ensin pelastettiin puuhun kiivennyt kollega köysiä ja muita turvavarusteita apuna käyttäen. Seuraavaksi pelastusvuorossa oli oletetulla laskuvarjollaan oletetusta lentokoneesta hypännyt ja sittemmin varjoineen puuhun jumittunut nukke, joka ei oletettavalta järkytykseltään kyennyt kommunikoimaan eikä oikein muutenkaan edesauttamaan omaa pelastumistaan. Kokeneet pelastajat saivat kuitenkin myös tämän hankalahkon tapauksen laskettua turvallisesti alas. Seuraavaksi kerrattiin pelastettavan nostamista ylös syvästä ja kapeasta kuilusta. Taas harjoiteltiin ensin ihmisellä, sitten nukella. PVAT -koulutuksen aikana käytetty apuvälineistö oli vaikuttavaa aina sirppikengistä ja kaatokiipeilykengistä valjaisiin, köysiin, koripaareihin sekä kolmijalkaiseen erikoisnostolaitteeseen. Kurssin pääkouluttajana oli todella pätevä ja kokenut pelastusalan ammattilainen, jolla on alaltaan vuosikymmenien kokemus. Hän on myös kouluttanut sekä laatinut köysipelastamisesta seikkaperäisen ohjemateriaalin Puolustusvoimien käyttöön. Kurssilaiset puolestaan olivat läntisen Uudenmaan eri sopimuspalokunnista. Mukana oli myös yksi isä-poika -parivaljakko. ”Sukuvika vissiin”, tuumivat he myhäillen. Pelastusgeeni näyttää siis periytyvän. Hienoa!

Drone – kouluttajakurssi 2 sisälsi pääosin lennätyskoulutusta. Dronen lennättämistä harjoiteltiin niin valoisalla kuin pimeässäkin, sekä näköyhteydellä että sen ulkopuolella. Lisäksi koulutukseen sisältyi mm. lämpökameran käyttöä sekä suunnistamista. Kurssilaiset tuntuivat olevan erityisen vaikuttuneita kouluttajan asiantuntemuksesta.

Maastoskootterin PV-ajolupakurssi sisälsi liikenneturvallisuusasioiden ja hallintalaitteiden kertaamisen jälkeen ajoharjoittelua kentällä, käsittelyradalla sekä maastossa. Ensin ajettiin pelkällä ”maastomönkkärillä”, ja kun ajaminen ja käsittely sujuivat hyvin, siirrtyttiin astetta vaativampaan vaiheeseen eli harjoittelemaan perävaunun kanssa. Kurssin päätteeksi annettiin näytöt Puolustusvoimien (PV) tutkinnon vastaanottajalle.

Pelikaanit, eli merikuljetusjoukkueen reservin valmiusosasto, osallistui harjoitukseen sekin ja oli varsin tiiviisti työllistetty. Heillä oli oma VEHhinsä, jolla harjoiteltiin mm. evakuointeja ja väyläajoa. Lisäksi he tukivat erilaisia MPK:n kursseja hoitamalla näiden turvalliset merikuljetukset saaristoon. Perjantai-iltana sinänsä rutiininomainen MPK-kurssilaisten kuljetuskeikka saareen sai yllättäen suorastaan elämysmatkailullisen luonteen, kun upea auringonlasku maalasi luoteistaivaan hehkumaan upeissa vesimelonin, persikan ja veriappelsiinin väreissä. Saatiin siis vaihteeksi nauttia hedelmäsalaatin väreistä sen ainaisen armeijan ”kurkkusalaatin” (eli maastokuvioinnin värin) sijaan. Lauantai-aamupäivän ajoharjoittelu sai aivan omanlaisensa lisämausteen, kun Ahti kehräsi jostain esiin sankan merisavun / sumun / usvan, joka rajoitti näkyvyyden merellä ajoittain vain noin 10 metriin. Kuin oltaisiin jouduttu valtavan hattaran sisään! Onneksi aluksilla on tutkat ja kaikki muukin mahdollinen elektroniikka käytössä, sillä optinen navigointi oli nyt lähes mahdotonta. Myöhemmin Pelikaanit lehahtivat kurssilaisten evakuointiharjoituksiin saaresta sekä muihin merikuljetuksiin ja väyläajoharjoitteluihin.

Moottoriveneenkuljettaja (MVK) -kurssilaiset viilettivät viikonloppuna vesillä päivittääkseen rajoitetun lupakirjansa rajoittamattomaksi. Osana koulutusta ajettiin tällä kertaa myös pitempää matkaa lännen suuntaan, joten osallistujat saivat hienon tilaisuuden navigoida sumun keskellä. Harvinainen tilanne, joka voi kuitenkin yllättää kokeneenkin vesillä liikkujan. Niinpä oli tärkeää, että kurssilaiset saivat harjoitella tätä vaativaa tilannetta autenttisissa oloissa. Kurssin päätteeksi oli vielä näyttökoe.

Koiranohjaajien jatkokurssi 1 pidettiin hieman sivummalla varuskunnan alueella, jotta täysi työskentelyrauha taattiin niin koirille kuin niiden ohjaajillekin. Toimintaa harjoiteltiin sekä maastossa että rakannetulla alueella. Tässä suositussa koulutuksessa on nyt käynnissä uusi rotaatio, joka etenee portaittain seuraaville tasoille. Jatkoa siis seuraa.

Viestintäkurssi oli järjestetty MPK:n vapaaehtoisille viestijöille ja kuvaajille. Väkeä oli saapunut useasta eri piiristä ympäri Suomen, joten Upinniemi ja MERIPP käytänteineen olivat useimmille aivan uusi kokemus. Kurssilaiset opettelivat perjantaina viestinnän ja kuvaamisen teoriaa luokassa, ja lauantaina he jalkautuivat vierailemaan eri koulutuksissa ja kokoamaan niistä materiaalia, jonka he julkaisivat MERIPP:n omilla somekanavilla Facebookissa ja Instagramissa.

Johdon ja huollon tukikurssi piti jälleen harjoituksen pyörät pyörimässä, osallistujat varustettuina ja muonitettuina sekä selvitti kimuranteimmatkin tilanteet hillityllä arvokkuudella ja kylmähermoisuudella. Ilman heitä ei meillä ei olisi toimivaa harjoitusta. Toivottavasti näitä mahdollistajia riittää vastaisuudessakin, sillä seuraava iso ponnistus on kesäkuun puolivälin MERILOKKI 25 -harjoitus. Sen siivittämänä liidelläänkin pienelle kesätauolle, mutta muistathan sitä ennen tutkia MPK:n koulutuskalenteria ja ilmoittautua ajoissa sopivalle kurssille!

MERIPP kiittää jälleen yhteistyökumppaneitaan RPR:ia sekä MSK:a. Tästä on hyvä jatkaa!

 

Teksti: K. Usvasaari

Kuvat: K. Usvasaari, E.Aittokallio sekä pop-up -kuvaustiimi (M. Kuutti, K. Lindqvist)