Viestintätiimiläisillä oli kunnia jalkautua Taistelu rakennetulla alueella -kurssin mukaan. Kurssinjohtaja oli välittömästi mukana ehdotuksessamme päästä toiminnan ytimeen ja toimia kurssin maalihenkilöinä rakennetun alueen taistelussa.
Herätyskello soi kello 4.15. Aamu-uninen viestintäkurssilainen saa itsensä yllättävän hyvin hereille kun edessä on Taisteluun rakennetulla alueella -harjoitukseen osallistuminen maalimiehenä, aamuyöstä, syyspimeässä!
Kolmen hengen ryhmämme jakautuu kahtia: yksi lähtee seuraamaan ryhmää matkalle harjoitusalueelle, läpi kasarmialueen ja pimeän maaston, jossa valojen käyttö on rajattua, jotta pimeänäkö säilyisi.
Me kaksi muuta aloitamme häiriköimällä tehtäväpaikalle marssivaa taistelukurssia. Marssijonon lähestyessä astumme esiin metsän katveesta, hieman venäjää sammaltaen ja otamme näyttävästi kuvia marssijoista. ”Seis!”, ” Lopettakaa kuvaaminen!”, ”Millä asialla olette?” kuuluu erittäin vaativa ja kantava ääni. Jatkamme kuvaamista ja selitämme väliin huonolla suomen kielellä, mutta käskytys ei lopu. ”Lopettakaa kuvaaminen”, ”Millä asialla olette?”, ”Ymmärrättekö suomea?” Kerromme paremmalla suomen kielellä, että olemme täällä vain turisteina. ”Näyttäkää henkilöpaperinne!” Emme niitä löytäneet, minkä jälkeen käskyttävä ääni jatkaa ”Kädet sivuille!” ”Asettukaa polvillenne!”. Käsky toistetaan pari kertaa, minkä jälkeen uskomme. Ääni kertoo Sotilaspoliisin hakevan meidät – minkä jälkeen ensimmäinen harjoituskohtaamisemme loppui – onneksi. Sydän jo palautuu normaaliin tahtiin. Marssijat jatkavat matkaa. Häiriköintimme ei keskeytä heidän tehtäväänsä.
Siirrymme autoon ja kiiruhdamme harjoitusalueelle kohteeseemme. Tila on täynnä romua, hylättyjä huonekaluja, roskaa. Rastivastaava opastaa meidät seuraavaan tehtäväämme: olemme siviilejä, jotka pitää poistaa tilasta ja ohjata voimatoimia käyttämättä pois alueelta. Tilassa on myös radiota käyttävä, aseistettu ja maastopukuun pukeutunut mieshenkilö. Hän tuskin esittää siviiliä. Odotamme marssijoiden saapumista omissa huoneissamme. Vaikka odotusaikaa ei ole kuin 10-15 minuuttia, niin aika tuntuu todella pitkältä pimeässä, kylmässä, hyvin likaisessa ja kosteassa tilassa. Yhtäkkiä kuulen kovan pamauksen, tila täyttyy kovasta metelistä. Odotan edelleen pimeässä toivoen, että minut löydetään. Ovi potkaistaan auki, minua osoitetaan aseella. Ase laskeutuu, kun kurssilainen toteaa minut viestintähenkilöksi kännykkätelineeni nähtyään. Kaverilla ei ole vastaavaa pelastusta: hänet katsotaan siviiliksi ja saatetaan asiallisesti, mutta rivakasti ulos.
Kello 7.00 palaamme takaisin kasarmille. Ei muuten väsytä. Viestintätiimille osallistuminen oli todellinen kokemus, ja oli hienoa tuoda lisämaustetta paikallispuolustusjoukon mietittäväksi: keitä he ovat, millä asialla he liikkuvat. Saimme vaikutelman, ettei ole aivan yksinkertaista saada nopeasti selkeää kuvaa millä asialla kukakin missä liikkuu. Päätösten on oltava nopeita, ja toiminnan päättäväistä. Lisäksi tilassa kaikuvat äänet ja puutteellinen valaistus tuo lisähaastetta.
Sivustaseuraajan silmin kurssilaiset ovat liikkeellä isolla asenteella ja kurinalaisesti. Nähtyämme ja koettuamme toimintaa lähietäisyydeltä, voimme todeta: Ollos huoleton, poikas valveil’ on!
Ryhmä pysähtyy, koska edessä on havaittu häiriköiviä viestintäkurssilaisia.
Viestintäkurssi pysyy viimeinkin poissa tieltä, mutta ympäristön tarkistus jatkuu. Asiatonta toimintaa on havaittu.
Aamun hämärissä ryhmän on kyettävä toimimaan yhdessä ja tekemään havaintojensa perusteella nopeita päätöksiä.
Koska ei voi tietää mitä on edessä, on edettävä varoen ja hämäystekniikoita käyttäen.
Teksti ja kuvat: Sirpa Aitoaho, Nina Lilja, Satu Mäkelä