12.02.2026

Ensihoitopaikalla ei aikailla – ammattilaiset haastavissa tehtävissä

KAAMOS26-harjoituksessa harjoiteltiin kenttälääkintäketjun toimintaa.

Helmikuinen pakkaspäivä. Puunlatvojen lomasta paistava aurinko ei paljon jaksa lämmittää. Metsän takana rynnäkkökiväärit ampuvat sarjoja. Ensihoitopaikan teltta on pystytetty iltayön pimeydessä, nyt on saatu siirtymiskäsky. Aletaan olla lähtövalmiudessa, kun telttaan työntyy irvistävä mies, joka pitelee vasenta käsivarttaan. – Kaaduin. Sattuu. Kyynärpäähän sattuu. Sotilas avustetaan istumaan kenttäolosuhteisiin suunnitellulle hoitopöydälle, takki ja paita riisutaan. Lääkäri Iina Rinnankoski suhauttaa kipulääkettä potilaan sieraimeen ja hänen kollegansa Mauritz Ekholm alkaa tutkia vammaa. Maastopuvun alta paljastuu pahannäköinen likainen vamma, joka yltää luuhun saakka. (Onneksi se on vain lavastetta – joku kuiskaa, että kuvanveiston maisterin ja reservin ylikersantti Samuli Niemisen tekemä.)

Muutamassa minuutissa potilaan tila on tutkittu. Ensihoitopaikalla verenvuoto tyrehdytettiin, raaja lastoitettiin ja potilas sai kipulääkettä. Hänen vammansa vaatii kirurgista jatkohoitoa, joten potilaalle järjestettiin evakuointikuljetus kohti tukisairaalaa. Mukana on potilasluokittelukortti, johon on potilaan henkilötietojen oheen täydennetty vammalöydökset, -mekanismi ja tehdyt hoitotoimenpiteet.

Henkeä pelastavaa toimintaa

Ensihoitopaikalla voidaan antaa hoitoa viimeistään terveydenhuollon ammattilaisten toimesta ja potilas kohtaa ensimmäisen kerran kenttälääkintäketjun osana lääkärin. Hoito on henkeä pelastavaa. Tavoitteena on vakauttaa potilaan tila hallitsemalla verenvuotoja ja huolehtimalla potilaan ilmatiestä. Potilaalle voidaan tehdä joitain kajoavia toimenpiteitä, kuten esimerkiksi asettaa potilaalle pleuradreeni(keuhkopussiin asetettava ohut putki, jolla poistetaan sinne kertynyttä ilmaa, verta tai nestettä) tai varmistaa ilmatie tekemällä kirurginen hätäilmatie. Haavoja voidaan puhdistaa, sitoa ja esimerkiksi ommella. Erona siviiliin ovat olosuhteet – nyt toimitaan teltassa, johon lämpöä luo kamina ja valaistuksen varmistaa ulkopuolella huriseva generaattori. KAAMOS26:n harjoituksen osana järjestettiin Kaamos 26 Kenttälääkintä, toiminta ensihoitopaikalla -kurssi. Harjoitus oli soveltava harjoitus. kenttälääkintäketjun toimintaa harjoitellaan haavoittumisesta ensihoitopaikalle ja siitä jatkoevakuointiin. Osallistujilla on joko terveydenhuollon tai pelastusalan tutkinto tai he ovat suorittaneet varusmiespalveluksen lääkintämiehen, lääkintäaliupseerin tai lääkintäupseerin tehtävissä. Harjoitus on fyysisestikin rankka: toimintaa on ympäri vuorokauden ja ensimmäinen yö on nukuttu maastossa. Seuraavaksi on sentään luvassa majoittuminen lämpimässä sisätilassa rakennuksen kellarissa ensihoitopaikan uuden sijainnin yhteydessä. Ei sielläkään sairaalaolosuhteita ole, mutta ainakin tilaa on hieman enemmän kuin teltassa.

Oman osaamisen kehittämistä

Rinnankoski ja Ekholm ovat lääkäreitä, kumpikin on käynyt lääkintä-RUK:n. Se on noin neljän kuukauden kurssi, joka sisältää johtajakoulutusta, kenttälääkintää ja ensihoitoa. Muilla KAAMOS26:n ensihoitokurssin osanottajilla on monenlaista terveydenhoitoalan osaamista: on ensihoitajia, pari apteekkiammattilaista, hammaslääkäri sekä lääkintämies. Mikä houkuttaa vaativaa työtä tekevät ihmiset vapaa-aikanaan haastaviin olosuhteisiin? Harjoituksen aikana puuhaa on paljon, lepoa vähän. – Tämä on oman osaamisen kehittämistä. Kenttälääkinnässä oppii päätöksentekoa ja priorisointia. On nopeasti selvitettävä, mikä voidaan tehdä itse, kenet lähetetään heti eteenpäin. Tai onko jokin tapaus niin vakava, että voimat kannattaa keskittää niihin, jotka varmuudella tai suurimmalla todennäköisyydellä selviytyvät. Kenttälääkintä on erilaista kuin missään muualla lääkärintyössä vastaan tulevat tapaukset. Esimerkkinä vaikka haavat, ne ovat aina likaisia, selvittävät Ekholm ja Rinnankoski. Ensihoitajat Rosa Tuhkanen ja Inka Koivu tulivat harjoitukseen yhdessä ja kehuvat viikonloppua mielenkiintoiseksi. Kumpikaan ei asepalvelusaikanaan ollut lääkintätehtävissä, mutta molemmilla on ensihoitajan tutkinto ammattikorkeakoulusta. – Traumaosaamista tulee lisää! Täällä simuloidut potilastapaukset ovat paljon hankalampia kuin ne, joita ensihoitajan työssä yleensä tapaa.

Monenlaista koulutustarjontaa

MPK:n kenttälääkintäkoulutuksessa painopiste on jokaisen taistelijan, taistelupelastajan ja ensihoitopaikalla toimivan henkilöstön koulutuksessa. Kenttälääkinnän ketjun tärkein lenkki on yksittäinen sotilas. Jokaisen taistelijan taisteluensiapu on 4 h moduuli tai päivän tai kahden kurssi ja se soveltuu kenelle tahansa reserviläiselle – vaikkapa virkistämään niitä tietoja ja taitoja, joita intissä aikanaan sai. Taistelupelastajan koulutuspolku on hieman pitempi – kurssi kestää kaksi viikonloppua ja antaa valmiudet toimia taistelupelastajan tehtävässä. MPK:n kurssi on yhtenevä puolustusvoimien vastaavan koulutuksen kanssa. Perus- ja jatkokurssien lisäksi tarjolla on erikoiskursseja, kuten taistelu rakennetulla alueella tai arktisissa olosuhteissa. Suoritettu varusmiespalvelus on kurssille pääsyn edellytys, riittävä fyysinen kunto tae siitä, että tehtävissä pärjää. Nämä kurssit soveltuvat kenelle vain sijoitetulle tai sijoittamiskelpoiselle reserviläiselle. Toiminta ensihoitopaikalla kurssi soveltuu lääkintämiehelle ja lääkintäaliupseerille, jotka haluavat ylläpitää omaa osaamistaan reservissä ja sijoitetuille tai sijoittamiskelpoisille terveydenhuoltoalan ammattilaisille, jotka haluavat perehtyä tai harjaantua ensihoitopaikalla toimimiseen. Koulutus on laadukasta ja tähtää reservin toimintakyvyn ylläpitämiseen ja vahvistamiseen. Kiinnostava on myös valmisteilla oleva uutuus, VSS Ensiapu ja henkinen tuki väestönsuojissa -verkkokurssi, joka on MPK:n ja Helsingin kaupungin pelastuslaitoksen yhteisprojekti. Kurssi soveltuu myös siviileille, ei tarvitse olla reserviläinen! Tämän reilu kymmenen luennon verkkokurssin ensisijaisena tavoitteena on kouluttaa maallikkoauttajia, jotka voisivat kriisitilanteissa toimia esimerkiksi kalliosuojissa. Kurssin tuomasta osaamisesta on toki hyötyä ihan normaalioloissakin. Kunhan tämä kokonaisturvallisuutta tukeva kurssitus pääsee vauhtiin, siitä varmasti kuullaan enemmän; toki koulutuskalenteria kannattaa seurata jatkuvasti. Etelä-Suomen maanpuolustuspiirin tuorein kenttälääkintäresurssi on ensihoitopaikka M2005 3.0. Puolustusvoimat tukee MPK:n lääkintäkoulutusta järjestelmällä ja MPK:lla on järjestelmän ylläpitovastuu. Ensihoitopaikka mahdollistaa reserviläisten osaamisen lisäämisen ja ylläpitämisen. Järjestelmän avulla voidaan harjaantua haavoittuneiden ja sairastuneiden sotilaiden hoidossa. Kyseessä on MPK:n ensimmäinen tämän tason kokonaisuus ja se täydentää omalta osaltaan vapaaehtoiskentän potentiaalia, joka näyttää vuosi vuodelta vain kasvavan. Todettakoon vielä lopuksi, että KAAMOS26-harjoituksen tarkasti puolustusvoimien ylilääkäri, lääkintälippueamiraali Juha-Petri Ruohola yhdessä hallintoylilääkäri, lääkintäkomentajakapteeni Mikko Myllylän kanssa. Lääkintälippueamiraali Ruohola totesi, että Puolustusvoimien ja MPK:n välisen yhteistyön tiivistämisessä on valtava potentiaali ja hyvät näkymät.

Teksti: Helena Pilke ja Eemu-Samuli Seljola Kuvat: Tapio Aulu ja Vesa Sundqvist