AHTI 25 -harjoitus 31.10. – 2.11. Upinniemessä

06.11.2025

Jos taivasta voi kuvailla lonkeron väriseksi, niin nyt jos koska oli sen aika. Tuulten haltia torkkui virkapaikallaan ja käänsi vain silloin tällöin raukeasti hieman kylkeään. Liki olematon tuuli viritteli sateen jälkeen aamuisia sumusumppuja, ja aurinko pistäytyi lauantaina vain pikaisesti tiedustelemassa maastoa kadoten sen jälkeen taas omille teilleen. Taivaallinen sadetin paiski puolestaan ylitöitä ja jatkoi maaston ja varusteiden kastelua koko viikonlopun. Upinniemen metsissä tapahtui kuitenkin kaiken aikaa. Maahan vaipuneiden keltaisten lehtien lisäksi harjoitusta ja sen kurssipalettia värittivät mm. Sotilaan jatkokurssi naisille, Sotilaspoliisikouluttajien kouluttajakurssi, Selviytymiskurssi, Taistelupelastajien ensiapukurssi sekä linnakevene Lavansaaren talvihuoltokurssi.

Sotilaan jatkokurssi naisille on taisteluteknisesti ja taktiikaltaan pisimmälle viety MPK:n kurssi, jolle voi osallistua ilman varusmiespalveluksen suorittamista. Edellytyksenä oli Sotilaan perustaidot naisille -kurssin aiempi suorittaminen. Viikonloppu osoitti jälleen, miten antaumuksella suomalaiset naiset haluavat oppia kantamaan kortensa kekoon maanpuolustuksessa. Yöt vietettiin asiaankuuluvasti metsässä puolijoukkueteltassa kamiinoineen ja kipinävuoroineen, päivisin harjoiteltiin erilaisia sotilastaitoja. Kurssin ehkä mielenkiintoisin ja haasteellisin osuus oli, kun taistelijattaret pääsivät ensi kertaa asutuskeskus (AKE) -radalle harjoittelemaan taistelua rakennetulla alueella. Hurja pauke kävi ja hylsyt vain ropisivat aseiden sylkiessä harjoituspanoksia eli ”räkäpäitä”, kun rakennus toisensa jälkeen otettiin haltuun ja tarkastettiin. Ei olisi tehnyt mieli joutua tulilinjalle; sen verran määrätietoista ja vaikuttavaa oli näiden taistelijattarien toiminta. Suomalainen Elovena-neito voi kaikessa herkässä suloisuudessaan vaikuttaa hämäävän vaarattomalta, mutta hänen helmaansa voi olla kätkettynä tehokkaita aseita, joita hän osaa tarvittaessa myös käyttää. Kannattaa siis suhtautua kunnioituksella!

Sotilaspoliisi (SPOL) kouluttajakurssi oli suunnattu SPOL -koulutuksen saaneille reserviläisille, jotka tähtäävät kouluttajiksi MERIPP:n tuleville SPOL -kursseille Upinniemessä. Kurssilla suunniteltiin vuoden 2026 toimintaa sekä kerrattiin ja harjoiteltiin mm. kohteensuojauksen perusteita, toimintaa koiran kanssa sekä ammuntaa. Koulutuksessa huomioitiin erityisesti Upinniemen konteksti, jossa painottuvat merellä, rannikolla ja saaristossa liikkuminen sekä dronetoiminta. Koirien käyttö puolestaan tarjoaa merkittävän tuen useissa tehtävissä, esimerkiksi henkilöetsinnässä. Tiedotustiimi pääsi seuraamaan henkilöetsinnän harjoittelua metsässä, koirakon avustaessa SPOL -partiota. Mukana oli useampia MERIPP:n omasta koiranohjaajien K9 -koulutusohjelmasta valmistuneita koirakoita, jotka pääsivät nyt kukin vuorollaan jäljittämään pakenijaa partion suojatessa. Valppaiden koirien sekä niiden ohjaajien työskentelyä oli kiehtovaa tarkkailla. Parhaimmillaan yhteistyö vaikutti täysin saumattomalta, kun koira alkoi omalla tavallaan kertoa ohjaajalleen, että se oli vainunnut maastossa jotakin mielenkiintoista ja poikkeavaa. Ohjaaja luki koiran eleitä, ilmeitä sekä vireystilaa ja pystyi vetämään niistä uskomattoman paljon johtopäätöksiä siitä, mitä maastossa oli meneillään ja missä suunnassa. Nämä havainnot hän välitti edelleen partiolle, joka pystyi näin etenemään etsinnässä asianmukaisesti, eikä yksikään metsän suojaan kätkeytynyt pakenija jäänyt löytymättä. Oli mielenkiintoista kuulla, miten esim. aika, pinnanmuodot, lämpötila ja tuuli vaikuttavat siihen, kuinka hajut käyttäytyvät maastossa. Hajuaisti ei kuitenkaan ole koiran ainoa valttikortti. Myös sen kuuloaistia kannattaa hyödyntää kuulovartiossa: koiran herkät korvat tavoittavat esimerkiksi lähestyvän dronen pörinän jo kaukaa ja paljastavat sen jo aikaa ennen kuin ihminen kykenee havaitsemaan äänen. Tämä antaa arvokasta lisäaikaa varautumiseen ja suojautumiseen. Ja aivan oma lukunsa ovat tietysti kiinniotto- ja voimankäyttötehtävät, joissa koira osoittaa jälleen olevansa ihmisen paras ystävä – paitsi ei sen ”pahiksen”…

Taisteluensiapu (TST-EA) sodan ajan johtajille oli sekin kouluttajakoulutus. Ohjelmassa oli mm. henkilökohtaisen ensiapupakkauksen (Individual First Aid Kit > IFAK) sisältöön tutustumista, kiristys- ja painesiteen sekä lämpöpeitteen käytön harjoittelua sekä itse kouluttajana toimimista. Tämän jälkeen perehdyttiin hätäsiirtoihin, joiden eri tekniikoita ja tyylejä sekä niiden toteuttamista harjoiteltiin ensin sisätiloissa. Kävi ilmi, että kyseessä ei suinkaan ole voima- vaan tekniikkalaji, jolloin oikean tekniikan ollessa hyvin hallussa pystyy pienempikokoinenkin taistelija siirtämään itseään reilusti kookkaamman, haavoittuneen taistelutoverin suojaan välittömältä tulelta ja saamaan ensiapua. Seuraavaksi siirryttiin harjoittelemaan hätäsiirtoja / evakuointia ulos märälle nurmikentälle ja sateeseen, jotta evakuointiolosuhteet vaikuttaisivat hieman aidommilta. Harjoittelu kuvitteellisessa tilanteessa sujui hyvin sielläkin, ja kurssilaiset saivat kiittävää palautetta toiminnastaan. Jos nyt sateesta jotain etua haluaa löytää, niin ehkä taisteluliivistä raahattava evakuoitava luistaa hieman paremmin märällä nurmella?

Selviytymiskurssi oli kohdennettu kurssi luontoalan ammattitutkintoa suorittaville, tuleville erä- ja luonto-oppaille. Kaksipäiväinen koulutus vietiin kokonaisuudessaan läpi maastossa, kauniin lammen rannalla sijaitsevassa luonnonvaraisessa vanhassa metsässä. Kyseessä oli ykköskurssi kaikkiaan nelivaiheisessa, nousujohteisessa koulutuksessa, jossa kohdattavat haasteet kasvavat koulutuksen edetessä. Nyt kerrattiin vielä perusasioita: suunnistamista, puolijoukkueteltan pystyttämistä, puukon ja kirveen käyttöä, tulentekoa, veden suodattamista, kenttähygieniaa, pimeäsuunnistusta jne. Tarkoitus on antaa kurssin käyneille valmiudet selvitä silloinkin, jos ja kun tulevassa asiakastyössä sattuu odottamattomia tilanteita eikä kaikki menekään niin kuin Strömsössä. Mitä jos -tilanteisiin on tärkeää osata varautua ennalta myös tässä yhteydessä, kuten tähän maailman aikaan kaikessa muussakin. Kurssilaiset vaikuttivat tyytyväisiltä koulutuksen antiin ja siihen, että ohjelmaa oli juuri sopivasti. Harjoittelun välissä jäi myös aikaa jakaa ajatuksia ja kokemuksia niin kouluttajien kuin tulevien kollegoidenkin kanssa laavulla, nuotion loimutessa ja sen notkeiden liekkien tanssia tarkkaillen.

Edellä kuvailtujen koulutusten isäksi harjoitukseen kuului myös pieni, mutta tehokas Johdon ja huollon tukikurssi, sekä linnakevene Lavansaaren talvihuoltokurssi. AHTI oli haalinut verkkoihinsa myös muutaman kohdennetun kurssin sekä reserviläisten omia vapaaehtoisia harjoituksia (VEH). MERIPP:n suurten harjoitusviikonloppujen osalta vetäydytään nyt pienelle talvitauolle viimeistelemään tulevan vuoden koulutussuunnitelmaa. Pidä silmällä MPK:n koulutuskalenteria; uusia kursseja alkaa avautua aivan lähiaikoina. Valitse omasi ja ilmoittaudu mukaan oppimaan uutta tai päivittämään osaamistasi – sekä tapaamaan vanhoja tai vielä tuntemattomia kavereita!

MERIPP kiittää kaikkia harjoituksen toteutumiseen osallistuneita yhteistyökumppaneitaan ja vapaaehtoisia toimijoitaan sekä toivottaa onnellista Isänpäivää 9.11. kaikille isille! Ilman isiä emme olisi tässä, ja ilman isoisiä tai isoisoisiä meillä ei olisi itsenäistä isänmaatamme. Pidetään siitä ja toisistamme hyvää huolta!

 

Teksti: K. Usvasaari

Kuvat: J. Jaurola ja K. Usvasaari